NOËL FRANÇAIS – RANSKALAINEN JOULU

Niin se joulu sitten meni ja tuli! Vielä joulukuun alussa mulla ei ollut yhtään joulufiilistä, vaikka joulukuusi tuotiin sisälle jo 6. päivä ja hostvanhempani hössöttivät lahjojen ja jouluvalmisteluiden kanssa lähes koko kuukauden. Kuitenkin nyt kun joulu sitten vihdoin saapui ja sai itsekin avata muutaman Suomesta tulleen lahjapaketin, niin kyllä minustakin alkoi pikkuhiljaa tuntua joululta. Fiilis tuli siis vähän viiveellä, mutta tulipahan kuitenkin!

Ranskalainen joulu osoittautui päivien mittaan hyvin erilaiseksi kuin suomalainen joulu. Ranskassa jouluaatto, 24. päivä, on tavallinen työpäivä. Vielä jouluaattona tehdään viimeisiä jouluostoksia, käydään leipomossa hakemassa joululeipiä ja valmistellaan joulua. Meillä jouluaattoaamu vietettiin mummolassa, jossa käytimme aamun ranskalaisen joulukakun, Bûche de noëlin, valmisteluun. Käytännössä se on siis suklainen kääretorttu, joka koristellaan muistuttamaan halkoa. Tämän jälkeen menimme host-äitini vanhempien luo syömään koko suvun kanssa kakkua ja juomaan viiniä.

Varsinainen joulu alkaa Ranskassa vasta jouluaattoiltana. Jotkut perheet osallistuvat keskiyöllä ensin messuun, jonka jälkeen palataan kotiin nauttimaan herkkuja perheen ja ystävien kesken. Meillä perhe ei kuitenkaan ole niin uskonnollinen, joten sukujuhlien jälkeen tulimme suoraan kotiin valmistelemaan jouluruokaa. Tyypillisiä ranskalaisia jouluherkkuja (joita meidänkin joulupöydästämme löytyi) ovat mm. kalkkuna, osterit ja hanhenmaksa nautittuna hyvien viinien ja samppanjan kera. Lahjojen avaaminen tapahtuu yleensä keskiyöllä tai joulupäivän aamuna, mutta koska meillä joulu keskittyi vahvasti sekä 24. päivän iltaan ja 25. päivään, avasimme osan lahjoista ensin keskiyöllä ja loput joulupäivän iltana yhdessä perheen isän vanhempien kanssa. Kun lapset olivat pieniä, toi joulupukki lahjat yleensä savupiipun edustalle aseteltuihin kenkiin, ei niinkään joulukuusen juurelle – joulukuusta tärkeämpi joulukoriste on ranskassa jouluseimi, la crèche.

Ranskalainen joulu keskittyy hyvin paljon ruuan ympärille. Kalkkunan, ostereiden ja hanhenmaksan lisäksi varsinkin omalla alueellani tyypillinen jouluruoka on merenelävätarjotin, jossa on simpukoita sekä viittä erilaista rapua (oikeasti niillä kaikilla on omat nimensä mutta itse en kyllä yhtään muista mikä on mikäkin) ja koko komeus on yhdellä isolla lautasella keskellä joulupöytää. Ja pöydästähän ei poistuta ennen kuin koko lautanen on tyhjä. Kaikenkaikkiaan jouluaattona söimme ilta kahdeksasta keskiyöhön ja seuraavana päivänä iltapävä yhdestä ilta kahdeksaan. Vielä nyt 26. päivän iltanakin tuntuu, ettei tarvitse syödä yhtään koko seuraavaan viikkoon!

Lähetin joulukuun alussa perheelleni lahjapaketin Suomeen, jossa oli jokaiselle perheenjäsenelleni jokin pieni lahja Suomesta – suklaata, pienimmälle siskolleni pehmolelu, koruja ja sen sellaista. Samoin perheeni (vanhempani ja mummoni) lähettivät minulle muutaman postipaketin. Olin oikeasti tosi yllättynyt siitä kuinka paljon lahjoja loppuenlopuksi sain – suklaata ja meikkejä isäntäperheeltäni sekä myös mielettömästi kaikkea tarpeellista ja kivaa pientä perheeni lähettämistä suomipaketeista: sukkia, salmiakkia, suklaata ja pikkusiskoni omatekemä kaulakoru. 

Hyvillä mielin lomailen vielä seuraavan viikon jonka jälkeen on taas aika palata koulunpenkille. Aika siis siirtää katse kohti kevättä ja tavallaan ”toista vaihtovuoden puolikasta” vaikka ei ihan puolessa välissä ollakaan – kevät tahtoo joka vuosi vain mennä niin nopeasti ohi, ettei sitä tajuakaan.

Tälläinen lyhyt selostus tällä kertaa

palataan ensi postauksen parissa,

Elisa

KUULUMISIA JA ASIAA KOTI-IKÄVÄSTÄ

Voihan. Taas jokunen tovi vierähtänyt viime postauksesta – anteeksi siitä. Koko ajan tuntuu olevan menoa jonnekin, eivätkä ajatukset ja kuulumiset yksinkertaisesti ole päässeet tietokoneen näppäimistölle asti (eikä sen kummemmin myöskään puhelimen näppäimistölle, anteeksi kaverit siitä!) Nyt kuitenkin kun vihdoin aikaa riittää ja on loma, niin ajattelin hiukan kertoa kuulumisia!

Tosiaan viime postauksen aikoihin olin juuri vaihtanut perhettä sun muuta. Asun vakituisesti samassa perheessä edelleen ilman muuta, mutta joulun ajaksi tulin väliaikaiseen isäntäperheeseen tilanpuutteen vuoksi. Hostvanhempani matkustavat jouluksi pohjois-Ranskaan pojalleen, joka sattuu asumaan pienessä kaksiossa tyttöystävänsä kanssa. Kun samaan kaksioon tungetaan vanhemmat sekä molemmat pojat ja heidän tyttöystävänsä, alkaa ylimääräinen tila olla aika vähissä. Ymmärrettävää, enkä välttämättä olisi halunnutkaan nukkua kaksion lattialla patjalla viiden muun ihmisen kanssa.

Majailen tosiaan toista päivää täällä toisen isäntäperheen luona. Kaikki vaikuttaa kaikin puolin tosi hyvältä, sillä perhe on jokseenkin hyvin samanlainen kuin oma perheeni kotopuolessa. Vanhemmat harrastavat metsästystä, asuvat keskellä maaseutua isossa omakotitalossa ja lapset ovat tismalleen saman ikäisiä kuin meilläkin kotona. Kaiken lisäksi he ovat tosi mukavia, enkä ole täällä kuin muutaman päivän, joten kaikki on tosi hyvin. Tuntuu jopa ihan kivalta saada omanikäinen hostsisko ja tehdä hänen kanssaan juttuja vaihteluksi 70-vuotiaiden kanssa hengailemisesta. Lol.

Marras- joulukuun läpi kantava teema on ollut aika pitkälle itsensätutkiminen ja tulevaisuuden pohdinta. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että luokkakaverini ovat alkaneet puhua siitä, mitä he tekevät ”Le bac”in jälkeen ja mitä heillä on suunnitelmissa yliopistojen ja muiden suhteen. Samalla myös koti-ikävä, joka varsinkin nyt joulun alla on kasvanut ja piikittelee välillä, on vaikuttanut ”sitten kun palaan Suomeen” -ajatusten voimistumiseen ja yhä kasvavaan miettimiseen. En ole kuitenkaan siitä pahoillani, vaan oikeastaan vain purkanut ajatuksiani paperille piirtämällä aikajanoja ja listaamalla asioita, joista oikeasti tykään ja mitä haluan tehdä. Tämän jälkeen olen laittanut paperit sivuun yhteen isoon kansioon, jota aion sitten Suomeen palattuani tarkastella. Mielestäni on ihan okei tehdä suunnitelmia – ompahan sitten aina jotain jota muuttaa, jos asiat eivät menekään nappiin tai jos mielenkiinnonkohteet muuttuvatkin. 

Koti-ikävästä puhuminen on usein tosi vaikeaa. Ainakin mulle itselleni. Itse olen potenut sitä varsinkin joulukuussa paljon, kun joulu lähenee ja lahjoja pitäisi hankkia. Koti-ikävä on pahimmillaan, kun yhteydenpito vanhempiin kasvaa ja alkaa tajuta, etteivät ne tutut joulurutiinit toistukaan aattoaamuna. Kun kuusenhaku korvautuu supermarketin muovikuusella ja riisipiirakat vaihtuvat patonkiin. hmph. Koti-ikävä ei mun mielestä oo kuitenkaan asia, jota pitäisi hävetä. Päinvastoin. Tottakai rakkaita ihmisiä saa ja pitääkin olla ikävä. Kyse on siitä, osaako sen kääntää voimavaraksi.

Mulla itselläni koti-ikävä ei ilmene yleensä itkemisenä tai ns. ”romahduksina”. Mulla se on enemmän tyhjyyden tuntua, ajoittaisia unia koto-Suomesta ja hetkittäistä alakuloisuutta. Mun lääke siihen on kuitenkin se, että koitan pitää itseni mahdollisimman kiireisenä. Vaikka en kamalasti urheilun perään ole ikinä ollutkaan, niin täällä pelaan käsipalloa kahdesti viikossa. Kun mukaan lasketaan pitkät koulupäivät, ei mulle oikeastaan jää hirveästi aikaa pohtia millaista elämä olisi Suomessa enkä oikeastaan haluakaan. Olen tosi onnellinen täällä ja tuntuu, että päivät ja viikot vierivät ohi ihan yhdessä hujauksessa. Juurihan olin suunnittelemassa ”kolmen kuukauden kuulumispostausta” ja nyt onkin hupskeikkaa vierähtänyt lähes neljä kuukautta siitä, kun astuin lentokoneeseen. Käsittämätöntä.

Tulevina viikkoina luvassa täällä blogin puolella on asiaa ranskalaisesta joulusta, vähän pidempi kerronta reissusta Lontooseen ja mitä luultavammin myös hiukan Suomen ja Ranskan eroavaisuuksien pohtimista. Stay tuned!

Bisous,
Elisa

SUOMI RANSKALAISEN SILMIN

”Ai mikä?” ”Onks Suomi muka Euroopassa?” ”Ai se maa siinä Ruotsin ja Norjan välissä?”

Suomi tuntuu olevan ranskalaisille tosi tuntematon ja pieni valtio, ja oonkin mun vaihtovuoden aikana saanut kuulla alusta asti mitä ihmeellisempiä olettamuksia Suomesta ja suomalaisista. Nyt kuitenkin kun lähes kolme kuukautta on vierähtänyt, ainakin mun luokkalaisilla alkaa olla jo jonkinlainen mielikuva Suomesta ja suomalaisuudesta – tai niin ainakin toivon. Kokosin seuraavan listan mietteistä ja mielikuvista, joita luokkalaiseni Suomesta minulle kirjoittivat.  s'il vous plaît!

Coucou! Je m’appelle Emma. La Finlande a l’air d’être un très beau pays que j’aimerais beaucoup visiter. Mais le finnois à l’air très complique… Le système éducatif à l’air génial et beaucoup de personnes sont blonds aux yeux bleus. Voilà!

"Heippa! Mun nimi on Emma. Suomi vaikuttaa kauniilta maalta johon todella haluaisin matkustaa. Mutta suomi vaikuttaa minusta todella vaikealta. Koulujärjestelmä vaikuttaa myös edistykselliseltä ja todella monella suomalaisella on vaaleat hiukset ja siniset silmät.”

Coucou, je m’appelle Charlotte. Je ne connais pas beaucoup la Finlande malheureusement mais je sais qu’il y fait très très froid.

"Heippa, Minun nimeni on Charlotte. Minä en ikävä kyllä tiedä Suomesta paljoa, mutta tiedän, että siellä on tosi tosi kylmä”

”Je pense à Pewdiepie parce que la Suède est à côte” 

Mulle tulee ekana mieleen Pewdiepie, koska Ruotsi on siinä lähellä.

Salut, moi c’est Ségoliné. J’ai entendu un stéréotype comme quoi les finlandais sont souvent blonds aux yeux bleus.

"Moi, mun nimi on Ségoliné. Minä olen kuullut stereotypian, että suomalaisilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät”

”Le village de père noel 🎅🏻”

”Joulupukin pajakylä”

”Salut c’est Zehra, tu sais qu’on a travaillé ensemble sur la Finlande en Histoire Géographie et je pense qu’habiter en Finlande doit être génial surtout qu’il y ait de la neige là bas. La nourriture Finlandaise a l’air d’être très bonne et les gens ont l’air très ouverts d’esprit c’est à dire très accueillants et donc très gentils.”

"Moi, tässä Zehra, me teimme yhdessä esitelmän Historian ja maantiedon tunnilla, muistatko? Minun mielestäni suomessa olisi mahtavaa asua, koska siellä on lunta. Suomalainen ruoka vaikuttaa hyvältä ja suomalaiset avoimilta ja sen takia tosi mukavilta!”

Vive la saumon ❤️

Lohen elämä (??)

Coucou, c’est Angèle! Quand on me parle de la Finlande, je pense à un pays très froid où il neige tout le temps. Chez moi, on pense que les finlandais sont tous blonds aux yeux bleus. On associe la Finlande à la Russie, on pense que c’est un peu pareil

Moikka, tässä Angèle!

Kun kuulen puhuttavan Suomesta, ajattelen maata jossa on kylmä ja sataa lunta koko ajan. Vaikuttaisi, että kaikilla suomalaisilla näyttäisi olevan vaaleat hiukset ja siniset silmät. Suomi yhdistetään usein Venäjään, koska ajatellaan, että niissä on vähän samaa”

Alwena. Minä olen ranskalainen. Je sais qu’il fait froid et que la neige est très très présente là-bas. Pour moi, il doit y avoir beaucoup de belles personnes ;) La Finlande c’est pas trop un pays où j’aimerais  habiter, je suis fâchée avec la froid. haha. La langue est marrante meus assez difficile. Je ❤️ Robin Packalen.

"Alwena. 

Minä olen ranskalainen. Mä tiedän että siellä (Suomessa) on kylmä ja että lumi on tosi tosi yleistä siellä. Mulle, Suomessa on paljon hyvännäköisiä ihmisiä ;) Suomi on maa jossa en ihan kauheasti haluaisi asua, koska vihaan kylmää. Haha. Suomen kieli on hauskan kuuloista, mutta vaikeaa. Minä ❤️ Robin Packalenia.”

Hey c’est Maddy! Je pense effectivement qu’il fait froid mais que ça doit être magnifique surtout que j’avais déjà vu quelques photos par une amie finlandaise de ma soeur.

”Heips, tässä Maddy! Minä olen vahvasti sitä mieltä, että Suomessa on kylmä mutta myös upeaa, sillä olen aiemmin nähnyt muutamia kuvia siskoni suomalaisen ystävän kautta”

Kaikki tekstit luettuani oli tosi ihana huomata, että niiden joukkoon oli sattunut jopa muutama pieni yksityiskohtakin Suomesta. Vaikka luokkalaisteni tietämys Suomesta ei olekaan täydellinen, minulla on kuitenkin vielä seitsemisen kuukautta aikaa höpistä siitä heille, joten ei vielä mitään hätää 😉

Kuullaan taas pian uuden postauksen merkeissä!
Love, Elisa

TOUR DE PAYS DE LA LOIRE – ISÄNTÄPERHEEN MATKASSA

Heissulivei! Lupasin tosiaan kertoa teille vähän minkälaisissa paikoissa olen viimeisen kuukauden aikana reissannut. Offtopic, olen superkateellinen parhaalle vaihtokaverilleni Mirkalle hänen blogistaan, sillä sieltä löytyy lähes joka viikonlopulta ja softlanding-campilta tosi upeita kuvia ja tekstejä näihin reissuihin liittyen. Blogin voi tsekata osoitteesta http://mirkanvuosi.blogspot.fr; erityisesti suosittelen lukemaan Paris – jour 1-3 postaukset, sillä omat päiväni Pariisissa olivat luonnollisesti tosi samanlaiset kuin Mirkankin, sillä yhdessähän me nämä päivät vietettiin – lukuunottamatta sitä, kun hukkasimme toisemme viimeisenä iltana Notre Damin luona ja seikkailimme pari tuntia Pariisin pikkukaduilla etsiessämme toisiamme. Hups. En quelques mots, iso suositus Mirkan blogille jos laadukkaasti kirjoitetut, yksityiskohtaiset postaukset Etelä-Ranskasta kiinnostavat!

Sitten itse asiaan. Koska olen kertakaikkisen huono kirjoittamaan päiväkirjaa tekemisistäni, ajattelin, että voisin (samalla kun kerron kokemuksiani) myös hiukan mainostaa paikkoja ja kaupunkeja turistikohteina jos joku lukijoistani joskus innostuu tällä puolella Ranskaa reissaamaan! Otsikoita klikkaamalla pääsee myös itse tsekkaamaan mapsista, missä päin Ranskaa kyseinen paikka sijaitsee.

1. Le Croisic

Le Croisic on reilun viiden neliökilometrin kokoinen niemenkärki Atlantin rannikolla. Se on kaikesta päätellen tosi suosittu turistikohde, sillä tällä niemenkärjellä on lukuisia hotelleja ja kamalasti pikkuputiikkeja, joissa myydään paikallisia erikoisuuksia patongeista oistereihin. Tästä Croisicin keskustasta käytetään nimeä ”Le centre du Vieux Croisic” eli Croisicin vanha keskusta, ja täällä myös arkkitehtuuri on 1500-1600-luvulta peräisin olevaa ranskalaista perinnearkkitehtuuria.

Croisicissa asuu tällä hetkellä vähän yli 5000 asukasta. Kuitenkin turistivirran vuoksi kadut pursuavat aina ihmisiä. Olen itse vieraillut Croisicissa kahdesti, ensimmäisen kerran hostisäni kanssa kahdestaan jolloin ajoimme niemenkärjen ympäri ja kuvasimme satamaa, toisen kerran koko perheen kanssa pikkuputiikkeihin tutustuen ja joululahjoja ostellen. Satuttiin Croisiciin viimeksi juuri suklaamessujen aikaan, ja päästiin vierailemaan sielläkin; suklaamessuilla oli myyjiä ympäri Pays de la Loirea ja jokaista – oikeasti jokaista – eri suklaata sai maistaa. Harmikseni (ja lompakkoni onneksi) messuilla ei kuitenkaan kelvannut kuin käteinen, joten lähdin sieltä tyhjin käsin pois. Toisaalta, kaikkien niiden maistiaisten jälkeen, ei mieleni enää edes tehnyt suklaata.

2. La Baule

La Baulessa me ollaan isäntäperheen kanssa vierailtu nyt kahdesti. La Baule on le Croisicin tapaan ihan Atlantin rannalla. Se on Pariisilaisten top 5 lomakohdepaikka; siellä on kauppakatuja, kahdeksan kilometriä rantaviivaa ja ihania, ranskalaisia kahviloita ja ravintoloita joka kadunkulmassa. Ei siis ihme, että pariisilaiset suuntaavat sinne lomaansa viettämään. Itsekin olen jo kahdet kengät, vohveli- ja jätkiannoksen paikasta ostanut. J’adore!

3. Pornic

Jep, Atlantin rannalla tämäkin kohde. Tämä lähes 15 000 asukkaan kaupunki on erikoinen siitä, että sen koko Atlantin rantaviivaa koristaa vanha, toisen maailmansodan aikainen linnoitus. Kaupungin sydämessä sijaitsee myös ”Le château de Pornic” eli Pornicin linna, johon on muuttanut lapsiperhe hiljattain. Kaupunki on erittäin suosittu matkakohde varsinkin nuorten ja lapsiperheiden keskuudessa, sillä kaupunkiin on hyvät liikenneyhteydet kaikista sen lähikaupungeista. Pornic on yksi mun lempparikaupungeista tähän asti; ja ei ihme. Annan kuvien puhua puolestaan.

4. Guérande

ONE MONTH IN FRANCE -postauksessani jo mainitsinkin ”Aux cristaux de sel de Guérande”n eli Guéranden suolakiteisen voin kertoessani paikallisista herkuista. Hostisäni vei minut heti seuraavana viikonloppuna muuttoni jälkeen katsomaan Guérandea ja sain itse nähdä, miten ja missä tätä kuuluisaa suolaa valmistetaan. 7,40e lipulla pääsimme esimerkiksi kiertämään oppaan kanssa suola-altailla ja kuulemaan suolanvalmistuksen historiasta – opastus oli kuitenkin ranskaksi, joten en siitä ihan kaikkea ymmärtänyt.

5. Nantes ja L’île de Nantes

Shoppailupäivä Nantesissa, jes! Nantes sijaitsee siis noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kylästäni ja se on Ranskan kuudenneksi suurin kaupunki. Nantes on historiallisesti tosi tärkeä kaupunki, sillä sieltä on peräisin maailman ensimmäinen julkinen liikennejärjestelmä, joka on myöhemmin kopioitu suurkaupunkeihin, kuten New Yorkkiin ja Pariisiin. Nantesin kasvuun on vaikuttanut erityisesti sen tärkeä asema teollisuuskaupunkina, ja näitä perinteitä kunnioittaen Nantesin saarelle on tehty teollisuushenkinen teemapuisto. Saarella on esimerkiksi suuri robottielefantti, jonka kyytiin pääsee pientä maksua vastaan. Elefantti siis kävelee pitkin saaren katuja ja töräyttelee vesisuihkuja kärsästään vähän väliä.

6. Port du Crouesty

Täällä oltiin isäntäperheen kanssa venemessuilla. Port du Crouesty tarkoittaa suomeksi Crouestyn venesatamaa, ja kyseinen paikka sijaitsee Morbihanin lahden perällä. Kyseiset venemessut järjestetään joka vuosi samassa paikassa, ja ne vetää puoleensa väkeä aina Etelä-Ranskaa myöten. 

7. Piriac

                

Rauhallinen pikkukylä Bretagnen puolella. Täällä me ei oikeestaan tehty muuta kun kierretty kaupunkia ja kerätty simpukoita rannalta. Piriacin rannalla on ihan uskomattoman paljon simpukoita, ja tää oli oikeestaan ensimmäinen kerta, kun pääsin niitä hypistelemään ja keräilemään. Lapsetti, kyllä 😂  paluumatkalla takaisin automatkalle käveltiin keskustan läpi ja tunsin itteni ihan jättiläiseks talojen välissä kävellessäni, koska kylän erikoisuus on kaikkien talojen ovien ja ikkunoiden minikoko; jos olisin halunnut astua jostakin ovesta sisään, olis mun pitänyt kumartaa ja ihan kunnolla. 

Paljon olen saanut viimeisen reilun kolmen viikon aikana nähdä – ja olen erittäin kiitollinen siitä. Huomenna suunnitelmissa on vierailla Loiren laaksossa ja tehdä pieni linnakierros. Siitä myöhemmin lisää!

Bisous, 

Elisa

VAIHDOIN ISÄNTÄPERHETTÄ?

Lupasin jo tätä blogia aloittaessani lukijoille, että pidän sen rehellisenä. Viime postaukseni aikoihin – noin kolmisen viikkoa sitten – jouduin vaihtamaan hostperhettäni äkillisesti. Tieto vaihdosta tuli kolme päivää ennen muuttoa ja uuden hostperheeni tapasin vasta kantaessani kahta isoa matkalaukkua heidän ovestaan sisään. Tuolloin, kyllä, tunteet olivat aika pinnassa ja joka asia itketti, mutta oikeastaan ihan ilman syytä. Kaikki ei ollut ihan kohdallaan ensimmäisessä hostperheessäni, ja tajusin sen oikeastaan vasta sieltä pois muuttaessani.

Ensimmäinen host-äitini oli mukava. Hän on kolmekymppinen, eronnut nainen, jolla on edellisestä avioliitosta 11-vuotias poika. Lisäksi perheellä oli pieni koira, Cookie, josta perhe tuntui pitävän valtavasti. He asuivat tyylikkäästi sisustetussa kolmiossa, jossa jokaiselle on oma huone. Päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta hostäidin auto-onnettomuus ennen tuloani saattoi vaikuttaa äidin luonteeseen ja käyttäytymiseen paljonkin. Kun omaa autoa ei ollut; tai työpaikkaa, pyöri äidin elämä todella paljon miesten ympärillä. Niin hänen edellisen aviomiehensä, jonka kanssa hän ei ollut puhunut moneen vuoteen ennen onnettomuutta, kuin myös ulkopuolistenkin miesten ympärillä. Aina hostveljeni ollessa isällään, hostäitini asunnossa kävi mitä erikoisimpia miehiä; espanjalaisia, tavallisia tallaajia kuin renttumaisia taiteilijasielujakin – varsinaisesti tämä ei kuitenkaan minua haitannut, vaan seuraukset, joita tämä aiheutti.

Jos äitini halusi käydä kaupassa, teki hän sen yleensä jonkun miesystävänsä kanssa, jolla oli auto; kaksin mitä yleisemmin. Jos hän tahtoi mennä ulos ravintolaan, teki hän sen myös vain miesystäviensä kanssa. Niimpä, minä ja hostveljeni jäimme yleensä kaksistaan kotiin. Hostäiti ei nopean elämänrytminsä ja vilkkaan suhde-elämänsä takia välillä muistanut varata ruokaa jääkaappiin tai ajatella, miltä vaihto-oppilaasta tai 11-vuotiaasta pojasta tuntuu, kun äiti ei tahdo tehdä mitään koko perheen kanssa. Myöhemmin paljastui, että host-äitini tuli raskaaksi vasta 19-vuotiaana ja avioitui heti asian tullessa ilmi, joten eron jälkeen hän mitä todennäköisemmin eli vain menetettyä nuoruuttaan. Mukava nainen hän oli kaikin puolin ja itse pystyin viettämään aikaa ystävieni kanssa äidin ollessa muualla, mutta ranskalaiseen perhe-elämään en perheen kanssa olisi koskaan päässyt tutustumaan. Siksi olen todella iloinen, että hostäiti itse tajusi tämän ja pyysi perheenvaihtoa. Päivä lähtöni jälkeen äidin sanotaan muuttaneen pohjoiseen oman äitinsä luokse, mutta mistään en voi mennä takuuseen. 

Vaikka perheenvaihto tuntui joissain vaiheissa maailmanlopulta, en kuitenkaan koskaan ajatellut Suomeen palaamista tai luovuttamista. Hullu ajatus! Melkein heti uuteen perheeseen saavuttuani huomasin kuinka ihana ja erilainen uusi perhe oli. Nykyiseen perheeseeni kuuluu siis eläkkeellä oleva pariskunta, heidän 21-vuotias poikansa ja peini kissa, Mimi. Poika opiskelee parhaillaan yliopistossa toisella paikkakunnalla ja hostäitini opiskelee eläkepäivillään saksaa ja käy päiväkodeissa lukemassa lapsille satuja. Edellisiltä ammateiltaan äitini on opettaja ja isäni työskennellyt kiinteistönvälitysalalla. 

Uuden perheen kanssa olemme kiertäneet autolla ympäri Pays de la Loirea ja olen saanut nähdä hirveästi Ranskaa. Ei vain maisemia ja paikkoja, vaan myös oikeata ranskalaista perhe-elämää, ranskalaisia perinneruokia ja tapoja. Olen uudessa perheessäni oikeasti hyvin onnellinen, ja niin tyytyväinen siihen, että vaihdoin perhettä. En vaihtaisi kuitenkaan ensimmästä perhettänikään; vastoinkäymiset opettavat arvostamaan kaikkea hyvää elämässä; ja tällä hetkellä, olen onnellisempi kuin koskaan. Rakastan Ranskaa ja suunnittelen jo, miten ihmeessä tulen sopeutumaan Suomeen enää. Ranska on niin iso osa minua jo nyt.

Tiivistettynä; nokka kohti uusia kokemuksia ja positiivinen asenne mukaan. Näiden kahden asian avulla pärjää yllättävän pitkälle. Vaihtovuosi on lyhyt – siitä täytyy osata ottaa kaikki irti.

Ensi postauksessa kerron vähän lisää paikoista, joissa olen viimeisen kuukauden aikana käynyt.

Stay tuned!

Elisa

LOKAKUUN KUVAPOSTAUS

Lokakuun loppu häämöttää ja on taas kuukausittaisen kuvapostauksen vuoro. Tällä kertaa ajattelin laittaa enemmän kuvia kotikaupungistani Savenaysta ja kertoilla vähän, miten vietän vapaa-aikaani Ranskassa.

Kollaasin kaikki neljä kuvaa on otettu Savenayn keskustasta! Teimme lokakuun alussa parin tunnin mittaisen kävelylenkin Savenayn keskustassa ja läheisellä puisto- ja järvialueella. Vaikka olin kulkenut kouluun yli kuukauden, en edes tajunnut, että kaupungin keskusta on vain kahden kulman takana! Savenayn keskustasta löytyy muutama kampaamo, ruokakauppa, posti, leipomo, pikaruokaravintola, optikko ja muutama kahvila. Mistään isosta kaupungistahan ei siis ole kyse.

Vasemmalla: Savenayn katukuvaa. Hassua, että vielä lokakuun lopussakin kukat ovat näinkin isoja ja kauniita!/

Oikealla: Lenkkimaisemia! Olen nyt Ranskassa aloittanut käsipallon iltaisin. Kaikki ystäväni ovat pelanneet käsipalloa jo pidemmän aikaa (kahdesta viiteen vuoteen) joten minulla on paljon kirittävää. Treenien ohella käyn iltaisin lenkeillä ja teen siinä samassa muutamia porrastreenejä. Meitä kehotettiin vaihtovuoden alussa hankkimaan harrastus, jotta olisi helpompi tutustua nuoriin koulun ulkopuolellakin. Vaikka tämä harrastus ei kauaa kestäisikään, olen kuitenkin todistanut itselleni, että minustakin on joskus urheilemaan. Ei huono juttu laisinkaan!

Vasemmalla ylhäällä: Perunamuusia ja kananmunakastiketta. Kokkasin host-perheelleni (Äiti, Maxence ja hänen isänsä) suomalaisen illallisen vielä rankan kouluviikon päätteeksi./

Oikealla alhaalla on myöskin kuva kokkailuun liittyen, joskin tuona kertana valmistin Maxencen lempiruokaa: hampurilaisia! Molempina kertoina ruoka onnistui vallan mainiosti ja perhe tykkäsi kovin./

Oikealla: Menimme host-äitini kanssa Nantesiin päiväksi viime lauantaina. Ensimmäinen kerta, kun matkustan Nantesiin juna-asemalle saapumiseni jälkeen! Ohjelmassa oli kaupungin kiertelyä ja shoppailua. Lämpötilatkin suosivat!

Ylhäällä: Lisää kuvia Nantesista. Starbucks -kahvilan edessä oli katutaiteilija, joka kahden kepin ja niiden väliin viritettyjen narujen avulla "puhalsi" aivan valtavan kokoisia saippuakuplia. Lapset olivat niistä aivan innoissaan./

Alhaalla: Mielenosoitus Loire Atlantiquen (alue) liittämiseksi aikaisempaan hallintoalueeseensa, Bretagneen. Kulkuetta koristivat mustavalkoiset liput, vanhat säkkipillit, perinnemusiikki sekä jos minkälaiset  kyltit.

KOULUELÄMÄÄ

Tänään koitin auttaa mun suomikaveria ruotsinläksyissä. Oon lukiossa saanut molemmista ykkösvuoden ruotsinkursseista ysin, mutta nyt kun koitin mun kaveria auttaa, en saanut millään päähäni miten ”minä olen” sanotaan ruotsiks. Päässä pyöri pelkästään ranskalainen ”Je suis”. Eikä ruotsi oo lainkaan ainoo kieli, jossa mulla on ongelmia – venäjäksi mulle tuottaa vaikeuksia sanoa ”Hyvää huomenta” eikä englanniksikaan kaikki yksinkertasetkaan sanat vaan millään muistu mieleen. On hassua, että vielä viisi viikkoa sitten en osannu ranskasta kun tavallisimmat lauseet, ja nyt lauseet ja sanat tulee melkeen automaattisesti mieleen vaan ranskaks. Just nyt tuntuu helpolta ja hyvältä puhua ranskaa. Mun pitäs vaan vaivautua vähän lukeen kielioppia omatoimisesti, niin kehittyisin vielä nopeammin.

Mulla on tosi paljon mun vanhoja opettajia tai muuten vaan opettajatuttuja mun lähipiirissä, joten ajattelin, että voisin nopeesti kertoa ranskalaisesta koulujärjestelmästä ja -arjesta tänne. Koulu on kuitenkin tosi iso osa mun vaihtovuotta, ja kyllä tykkäänkin siitä kovin! Lukio on ranskaksi ”lycée” ja täällä mä oon toisella luokalla, kirjallisuuslinjalla. Ranskalaisessa lukiossa ei siis valita yksittäisiä aineita, joihin suuntaudutaan, vaan eri linjat. Kirjallisuuden lisäks muita linjoja on talous- ja tiedelinja.

Ranskalainen koulujärjestelmä pääpiirteittäin

Ranskalainen koulutus on akateemisesti tosi korkeatasoista ja sen eteen täytyy tehä hirveesti töitä. Pakollista koulua on käydä 6-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti, mutta lähes kaikki ranskalaislapset alottaa koulun 2-vuotiaana. Syy, minkä takia ranskalaiset alottaa koulun niin aikasin on, että yleinen koulu on kaikille ilmainen – se korvaa muun muassa päivähoidon kokonaan. Koulussa harjoitellaan esimerkiks saksien ja kynän pitämistä oikein ja erilaisia yhteisleikkejä, puhumista ja yleisiä käytöstapoja. Tätä koulua kutsutaan nimella ”école maternelle”. Mun luokkakaveri luonnehti mulle tätä koulua näin; ”It doesn’t matter if you poop to your pants and so. You could call it more like a daycare than a real school to be honest”.

Kun lapsi täyttää kuusi, siirtyy hän école elémentaireen ja tämän jälkeen collegèen. Hauskinta ranskalaisessa koulujärjestelmässä on, että päinvastoin kuin Suomessa, oppilaat aloittavat collegèssa kuudennelta luokalta, ja mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä pienempi on luokan numero. Siksi myös Lycéessä oppilaat aloittavat ensin kakkoselta seconde, ja siirtyvät tämän jälkeen ensimmäiselle, première.

Kuten Suomessakin, oppilaat voivat 16 ikävuoden pakollisen oppivelvollisuuden suoritettuaan hakea jatko-opiskelupaikkaa. Ranskassa tähän on kaksi vaihtoehtoa; lycée général (vastaa suomen lukiota) ja lycée professionnel (ammattikoulu). Isoimpana erona Suomeen kuitenkin on, että valittavana on läpi koulutaipaleen sekä yksityinen että julkinen koulu. Yleinen stereotypia on, että vain rikkaiden lapset ovat yksityisessä koulussa. Totuus kuitenkin on, että julkiset koulut ovat usein niin täyteen ahdettuja, ettei oppilaiden vanhemmille jää muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa lapsensa yksityiseen kouluun. Noin 15% ranskalaislapsista opiskelee yksityisissä kouluissa.

Yksityisen koulun kustannuksia

Kun oppilas aloittaa yksityisessä koulussa, on koulumaksu noin 40e/kk. Tämä kuulostaa täysin kohtuulliselta summalta. Koulumaksu kuitenkin nousee asteittain riippuen siitä, millä luokalla oppilas on. kahden vuoden päästä koulun aloittamisesta summa voi olla jo 100e/kk, ja lukioon siirryttäessä koulu voi hyvinkin veloittaa oppilailta 250e/per jakso. Tämän lisäksi oppilaiden vanhemmat maksavat sekä yksityisessä että julkisessa koulussa kouluruuasta, joka maksaa noin 50-80e/kk koulusta riippuen. Myös kirjat täytyy yleensä molemmissa kustantaa itse.

Missä me ollaan ranskalaisia edellä?

Nyt kun olen ollut jo Ranskassa vähän aikaa olen todellakin huomannut, että suomalainen koulujärjestelmä on aivan omaa luokkaansa. Näitä kahta järjestelmää verratessani voisin mainita muutaman epäkohdan, joita voisin ranskalaisesta koulujärjestelmästä nostaa esille;

Ensimmäinen suuri virhe on, ettei ranskalaisilla koululla tunnu olevan kunnollista opetussuunnitelmaa jota seurata. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja voi haluamallaan tavalla käyttää aikaa mihin tahansa asiaan, jota haluaa opettaa. Edes saman koulun sisällä oppilaat eivät opiskele samoja asioita, jos heillä on eri opettajat. Koulujenväliset ja valtakunnalliset erot ovat täten suuria.

Toinen suuri virhe löytyy ranskalaisesta dokumenttiopiskelusta. Tunneilla opettaja saattaa istua kaksi tuntia luokan edessä ja puhua tauotta; opettaja antaa oppilaille vastaukset suoraan käteen. Tämän seurauksena oppilaiden työksi jää vain kopioida nämä asiat vihkoon, ei soveltaa oppimaansa millään tavalla. Tähän liittyen kolmantena isompana virheenä voisin mainita oppikirjojen puuttumisen tunneilta; jos oppilas haluaa niihin tutustua, se tehdään kotona omassa rauhassa ilman ketään keneltä kysyä jos ei asiaa ymmärrä.

Neljäs kohta löytyy huonosta oppilas-opettaja suhteesta. Opettajaa ei tunneilla saa missään nimessä kyseenalaistaa ja avun pyytäminen kielii tyhmyydestä. Kaiken teitittelyn seassa useat asiat jäävät oppimatta, koska ei uskalleta kysyä neuvoa. Positiivinen asia opettajien suuressa arvostamisessa ja lähes pelkäämisessäkin on kuitenkin on se, että luokassa on aina rauhallista. 

Koulun sisäpiha.

Pitkät koulupäivät – mutta myös pitkät lomat

Koska itse olen vaihto-oppilas, on mun lukujärjestys ilman muuta helpotettu muihin mun luokkalaisiin verrattuna. En oo esimerkiksi koskaan opiskellut espanjaa tai saksaa, josta johtuen saan vapautuksen näiden aineiden opiskelemisesta. Mulla on tällä hetkellä 24 viikkotuntia, ja helmikuusta lähtien 22. Vaikka Suomessa viikkotuntimäärä oli mulla välillä reilusti yli 30, tuntuu ranskalainen koulu silti tosi raskaalta. Päivien välissä saattaa olla 1,5-2,5h hyppytunteja ja 1,5h ruokailu joka päivä, jonka takia koulupäivät venyy pahimmillaan kuuteen asti. En bref, vietän joka viikko vähintään 35 tuntia koulussa, mutta tästä kaikesta varsinaista opiskelua on juurikin se 24.

Ranskassa on neljä pidempää lomakautta. syksyllä, jouluna, kevättalvella ja keväällä 2,5 viikkoa ja tietenkin kesäloma, joka on suunnilleen samanmittainen kuin Suomessa. Ranskassa on itse asiassa vain kaksi kuukautta vuoden aikana, jolloin koulua on täydet 21 arkipääpäivää. 

Ranskalainen kouluruoka   

   

Vaikka ranskalainen kouluruoka onkin maksullista, on se silti suomalaiseen kouluruokaan verrattuna aivan omaa luokkaansa; joka päivä on tarjolla yleensä monta eri jugurtti- rahka tai moussevaihtoehtoa, hedelmiä, keittolounas, monta eri liha- ja pastavaihtoehtoa, ranskalaisia, salaattibaari sekä aina tuoretta patonkia. Tämän lisäksi noin kaksi-kolme kertaa viikossa on jäätelöä tai jotain muuta jälkiruokaa tai kahvia. Kouluruoka on tosi iso osa mun päivittäistä ravinnonsaantia eikä musta tunnu ollenkaan pahalta maksaa siitä 60e kuukaudessa.

Voilà! Tällästä tällä kertaa. Pähkinänkuoressa ranskalainen koulujärjestelmä on siis ilman muuta Suomen vastaavaa jäljessä, mutta vaihtooppilaan näkökulmasta voin sanoa että tää on ihan hyvä näin. Opettajat on täällä tosi ymmärtäväisiä mun kielitaidon suhteen, joten suurempaa stressiä mulle ei koulusta toistaseks vielä ainakaan ole tullut. Englannista oon saanut yleensä 19-20 pistettä kahdestakymmenestä (ranskalainen arvostelutaulukko 0-20) ja matikasta 15-17 pistettä. Paremmin jopa kun mun vieruskaverit!

Palataan taas ens postauksen parissa!

Terkuin, Elisa

ONE MONTH – 10 ASIAA ARJESTA RANSKASSA

Havahduin aamulla siihen, että hitto mähän oon ollu Ranskassa jo yli kuukauden! Ja voin kyllä tunnustaa, ei tunnu kyllä yhtään siltä. Vaikka se suurin ”kaiken uuden ihmettelemisen vaihe” alkaa oleen jo takana päin, tuntuu kaikki silti vielä kauheen erilaiselta. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Jos totta puhutaan, niin mun ensimmäiset viikot täällä oli oikeesti aika raskaita. Ne ei todellakaan (Pariisin viikkoa lukuunottamatta) tuntunu lomailulta, vaan heti kun tänne saavuin, niin koulu jo melkein alkoikin, joten ihan niska limassa on saanu opiskella alusta asti. Mun host-äiti joutu auto-onnettomuuteen vaan pari viikkoo ennen kuin tulin, niin ei olla pystytty matkustelemaan kauheen paljoa. Mutta mitä enemmän viikot etenevät, niin sitä enemmän rupean saamaan luottamusta ja pääsen esimerkiksi itse käyttämään junaa ja olemaan vähän myöhempään ulkona viikonloppusin. Ja kyllähän se on mulle ollu alusta asti selvää, ettei tänne tultu pelkästään lomailemaan.

Ja kyllä tässä viikkojen edetessä on saanut huomata, että jokanen viikko tuntuu aina edellistä helpommalta. Kielitaito kehittyy pikkuhiljaa ja uusia tapoja alkaa omaksumaan yksi kerrallaan. Vaikka joo, onhan mullakin ollut huonoja päiviä, mutta kun opettelee nauramaan ittelleen, niin niistäkin selviää. Ei kaikki ole niin vakavaa. 

Tämän enempää jaarittelematta siirrytään nyt itse asian pariin: eli tässä kymmenen asiaa mun arkeen ja elämäntapaan vaikuttavista asioista Ranskassa.

1. Atlantin rannalla

Asun siis Savenayn kaupungissa Ranskan länsiosassa. Tästä on noin 15-20km Atlantin rannikolle, josta johtuu se, että talvisin täällä sataa aivan kauheasti. Vettä tulee muutenkin tosi paljon enemmän kerralla, kun esimerkiksi Suomessa. Ja mikä parasta, lämpötila ei talvellakaan laske alle 5 asteen.

Se, että ollaan niin lähellä merta, vaikuttaa täällä paitsi säähän niin myös raaka-aineisiin; paikallinen ruoka on tosi kala- ja äyriäispainotteista ja alueella valmistetaan itse muun muassa suolaa. Mun ihan top 1 lemppari on ”Aux cristaux de sel de Quarande” eli suolakiteinen voi. Siitä lisää esimerkiksi tässä!

2. Pikkukylä hyvien kulkuyhteyksien varrella

Tämä kuva on otettu ihan Savenayn ydinkeskustasta, aka Centre Villestä. Kaupungissa asuu yhteensä noin 9000 asukasta, Joista suurin osa on lapsiperheitä. Aivan mun talon takana kulkee rautatie, jossa juna pysähtyy noin puolentunnin välein riippuen siitä, mihin ollaan menossa. Esimerkiksi Savenaysta Nantesiin junia lähtee arkiaamusin vartin välein.

3. Vahvat kulttuuriperinteet

Nantes, Savenayn suuri naapurikaupunki, on ollut aikaisemmin Bretagnen pääkaupunki. Bretagnella tarkoitan aivan Ranskan läntistä kärkeä, joka on yksi Ranskan 18 hallintoalueesta. Enää se ei kuitenkaan sitä ole, jonka vuoksi kaupungissa on toistuvia mielenosoituksia asian puolesta. Bretagnelle ominaisia kulttuuripiirteitä ovat sen oma kieli, bretoni, vanhat kansallispuvut -ja musiikki sekä ruuat kuten Crêpes ja Galettes. Perinteitä kunnioitetaan valtavasti ja sen näkee ihan jokapäiväsessä arjessakin. Vai monta kertaa olet kadulla törmännyt mummoon, joka soittaa säkkipilliä naamasi edessä ja puhuu sinulle bretonia?

4. Ai mikä tietokone?

Ranskan kolmivuotinen lycée on verrattavissa Suomen lukioon. Erona kuitenkin on se, ettei koulussa käytetä minkäänlaisia sähköisiä välineitä: edes tiedonhaussa. Opettaja ei tunneilla näytä kuvia piirtoheittimeltä tai älytauluilta, vaan muistiinpanojen kirjaaminen tapahtuu vanhaan tapaan opettajan sanelemana. Muistiinpanot oppilaat kirjoittavat kuulakärkikynällä A4 kokoisille ruutupapereille, jotka kerätään aineittain yhteen isoon kansioon. Näin valmistaudutaan ”Le bac”iin, joka on kuin Suomen ylioppilaskokeet, mutta tehdään kahtena eri vuonna ja pisteitä kokeisiin kerätään ympäri vuoden.

5. Tupakointi sallittua, puhelimen käyttö rangaistavaa

Tää on mun mielestä yks huvittavimmista jutuista koulussani. Oppilaat saa rauhassa kääriä tupakoita tunneilla, kulkea sätkä korvan takana käytävillä eikä kukaan edes katso pahasti – opettajat saattavat jopa mennä tupakalle oppilaiden kanssa. Puhelimen käyttö on kuitenkin paheksuttavaa; se ei saa olla edes näkyvissä tunneilla, ruokalassa eikä koulurakennuksen sisällä ylipäätään. Mun kavereista melkein kenelläkään ei ole nettiä liittymässä, vaan koulupäivän aikana tekstataan kavereille. Hello, 2005?

6. Koulupäivien pituudet

Uskokaa tai älkää, Ranskassa neljän päivät tuntuuvat luksukselta. Yleisimmin mun koulupäivät on kaheksasta viiteen, tiistaisin kaheksasta seitsemään. Keskiviikko on ainoa lyhyt päivä, jolloin koulua on vain 8-12; mutta sillonkin kaikki ”voitettu” aika menee edellisen päivän läksyihin ja pakollisiin kauppareissuihin. Jostain syystä, tykkään kuitenkin olla koulussa, sillä kavereiden kanssa kerkee viettämään oikeestaan enemmän aikaa koulussa kuin vapaa-ajalla.

 7. Ranskalainen ruoka 

On pari stereotypiaa ranskalaisesta ruuasta jotka todellakin pitävät paikkansa sekä niitä, mitkä oon ainakin omassa perheessäni- ja tuttavaperheissä todennut vääräksi.

Joka päivä ei todellakaan oo mitään gourmetruokaa – hyvä että edes toinen lämmin ruoka.  Arkena voi olla, että hostäiti paistaa vaan pitsaa tai ranskalaisia, tai keittää viikoksi perunat kerrallaan. 

On totta, että ruoka-ajat on Ranskassa kauheen myöhäset. Esimerkiks, jos mä syön aamupalan seittemältä aamulla, seuraava ruoka on 13-14 aikaan koululounas. Illalla kuuden seitsemän aikaan syödään vaan jotain pientä (esimerkiks keksejä tai nutellaleipää) ja illalla on ruoka jos on. Ite olen oppinut selviytymään vähän vähemmällä ruualla ok hyvin, mutta naposteleminen on ainakin mun osalta lisääntyny t kauheasti. 

Mitä patonkiin, (ehkä stereotyyppisimpään ranskalaisruokaan) tulee, on sitä tarjolla aina sekä koulussa että kotona. 

Ja viikonloppusin saattaa olla ihan toisin; kun ihmisillä ei oo töitä tai koulua, saatetaan tuttavaperheen kanssa illastaessa syödä kolmen lajin aterioita ja käyttää koko päiväkin syömiseen. Viikonlopuissa onkin yleensä parasta just se, että saa massunsa täyteen! Ruokatarvikkeissa suositaan aina kotimaista ja vielä enemmän paikallista; ulkomaalaisia tuotteita eksoottisia hedelmiä lukuunottamatta on tavallisessa supermarketissa tosi vähän.

 8. Est-ce que tu peux me donne le vin, s’il te plaît?

Ja mitä viiniin tulee – sitä juodaan ja paljon. Lähes aina kun syödään lämmin ruoka sen kylkiäisiksi tarjotaan viiniä, vaikka lautasella olisi vain se pari Ikean lihapullaa ja makaronia. Ja Ranskassa on oikeasti jopa tosi epäkohteliasta kieltäytyä viinilasista jos vaikka tuttavaperhe sellasta tarjoaa. Especially sillon, kun viinirypäleet on itse viljeltyjä ja viini itse valmistettua.

        

9. Rakkauden maa 

Sitä Ranska todellakin on. Hauskoja pikkujuttuja mitä olen kuitenkin huomannut meijän koulussa on, että on outoa ja jopa kyseenalaista jos seurustelee jonkun muun kuin oman koululaisen kanssa. Ja tämä näkyy oikeasti ihan selkeästi:

Halata saa vaan tyttö-tai poikaystäväänsä. Tervehtiessä tosi hyvääkin kaveria tehdään vaan poskipusut ja sanotaan että ompas kiva nähdä, mutta ei koskaan halata. Arvatkaa vaan monta kertaa mä olen pelästyttäny kaverit about juoksemalla niiden syliin tajuumatta tehä poskipusuja. Kyllä, monesti…

10. Johtava muotimaa – vai onko sittenkään?

Yks asia mikä tuli mulle ihan puskista oli, että heti melkeempä Pariisin ulkopuolelle  siirryttäessä pukeutuminen ja vaatteet ylipäätään on ihan erilaista kun Suomessa. Mun omaa arkee se helpottaa paljonkin, koska tosiaan ei ole mitään kauheita paineita pukeutumisesta. Mun luokkalaiset (16v) saattaa koulussa ihan tyytyväisesti pitää heppa- tai Hello kitty-paitoja, ja olla silti niitä joilla on eniten kavereita. Tää on ehkä aidosti eka paikka jossa ketään ei katota kieroon, vaikka ei oliskaan kaikki sitä uusinta Michael Korsia tai Louis Vuittonia. 

Yks pukukoodi meijän koulussa kuitenkin on; valehtelematta 95% oppilaista on Eastpack-reppu. Ja mitä vanhempi ja tuunatumpi se on, sitä parempi.

Tällästä tällä kertaa! Multa varmasti jäi sanomatta montakin tärkeetä asiaa, mutta näistä on hyvä alottaa. Ja mitä enemmän aikaa tässä kuluu niin varmasti pääsee vähän syvemmällekkin tän maan kulttuuriin 😉

Näiden terkkujen saattelemana toivotan terkkuja ja pusuja Suomeen! Ens postaus tulee sitten vähän nopeammin.

Bisous,

Elisa