KOULUELÄMÄÄ

Tänään koitin auttaa mun suomikaveria ruotsinläksyissä. Oon lukiossa saanut molemmista ykkösvuoden ruotsinkursseista ysin, mutta nyt kun koitin mun kaveria auttaa, en saanut millään päähäni miten ”minä olen” sanotaan ruotsiks. Päässä pyöri pelkästään ranskalainen ”Je suis”. Eikä ruotsi oo lainkaan ainoo kieli, jossa mulla on ongelmia – venäjäksi mulle tuottaa vaikeuksia sanoa ”Hyvää huomenta” eikä englanniksikaan kaikki yksinkertasetkaan sanat vaan millään muistu mieleen. On hassua, että vielä viisi viikkoa sitten en osannu ranskasta kun tavallisimmat lauseet, ja nyt lauseet ja sanat tulee melkeen automaattisesti mieleen vaan ranskaks. Just nyt tuntuu helpolta ja hyvältä puhua ranskaa. Mun pitäs vaan vaivautua vähän lukeen kielioppia omatoimisesti, niin kehittyisin vielä nopeammin.

Mulla on tosi paljon mun vanhoja opettajia tai muuten vaan opettajatuttuja mun lähipiirissä, joten ajattelin, että voisin nopeesti kertoa ranskalaisesta koulujärjestelmästä ja -arjesta tänne. Koulu on kuitenkin tosi iso osa mun vaihtovuotta, ja kyllä tykkäänkin siitä kovin! Lukio on ranskaksi ”lycée” ja täällä mä oon toisella luokalla, kirjallisuuslinjalla. Ranskalaisessa lukiossa ei siis valita yksittäisiä aineita, joihin suuntaudutaan, vaan eri linjat. Kirjallisuuden lisäks muita linjoja on talous- ja tiedelinja.

Ranskalainen koulujärjestelmä pääpiirteittäin

Ranskalainen koulutus on akateemisesti tosi korkeatasoista ja sen eteen täytyy tehä hirveesti töitä. Pakollista koulua on käydä 6-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti, mutta lähes kaikki ranskalaislapset alottaa koulun 2-vuotiaana. Syy, minkä takia ranskalaiset alottaa koulun niin aikasin on, että yleinen koulu on kaikille ilmainen – se korvaa muun muassa päivähoidon kokonaan. Koulussa harjoitellaan esimerkiks saksien ja kynän pitämistä oikein ja erilaisia yhteisleikkejä, puhumista ja yleisiä käytöstapoja. Tätä koulua kutsutaan nimella ”école maternelle”. Mun luokkakaveri luonnehti mulle tätä koulua näin; ”It doesn’t matter if you poop to your pants and so. You could call it more like a daycare than a real school to be honest”.

Kun lapsi täyttää kuusi, siirtyy hän école elémentaireen ja tämän jälkeen collegèen. Hauskinta ranskalaisessa koulujärjestelmässä on, että päinvastoin kuin Suomessa, oppilaat aloittavat collegèssa kuudennelta luokalta, ja mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä pienempi on luokan numero. Siksi myös Lycéessä oppilaat aloittavat ensin kakkoselta seconde, ja siirtyvät tämän jälkeen ensimmäiselle, première.

Kuten Suomessakin, oppilaat voivat 16 ikävuoden pakollisen oppivelvollisuuden suoritettuaan hakea jatko-opiskelupaikkaa. Ranskassa tähän on kaksi vaihtoehtoa; lycée général (vastaa suomen lukiota) ja lycée professionnel (ammattikoulu). Isoimpana erona Suomeen kuitenkin on, että valittavana on läpi koulutaipaleen sekä yksityinen että julkinen koulu. Yleinen stereotypia on, että vain rikkaiden lapset ovat yksityisessä koulussa. Totuus kuitenkin on, että julkiset koulut ovat usein niin täyteen ahdettuja, ettei oppilaiden vanhemmille jää muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa lapsensa yksityiseen kouluun. Noin 15% ranskalaislapsista opiskelee yksityisissä kouluissa.

Yksityisen koulun kustannuksia

Kun oppilas aloittaa yksityisessä koulussa, on koulumaksu noin 40e/kk. Tämä kuulostaa täysin kohtuulliselta summalta. Koulumaksu kuitenkin nousee asteittain riippuen siitä, millä luokalla oppilas on. kahden vuoden päästä koulun aloittamisesta summa voi olla jo 100e/kk, ja lukioon siirryttäessä koulu voi hyvinkin veloittaa oppilailta 250e/per jakso. Tämän lisäksi oppilaiden vanhemmat maksavat sekä yksityisessä että julkisessa koulussa kouluruuasta, joka maksaa noin 50-80e/kk koulusta riippuen. Myös kirjat täytyy yleensä molemmissa kustantaa itse.

Missä me ollaan ranskalaisia edellä?

Nyt kun olen ollut jo Ranskassa vähän aikaa olen todellakin huomannut, että suomalainen koulujärjestelmä on aivan omaa luokkaansa. Näitä kahta järjestelmää verratessani voisin mainita muutaman epäkohdan, joita voisin ranskalaisesta koulujärjestelmästä nostaa esille;

Ensimmäinen suuri virhe on, ettei ranskalaisilla koululla tunnu olevan kunnollista opetussuunnitelmaa jota seurata. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja voi haluamallaan tavalla käyttää aikaa mihin tahansa asiaan, jota haluaa opettaa. Edes saman koulun sisällä oppilaat eivät opiskele samoja asioita, jos heillä on eri opettajat. Koulujenväliset ja valtakunnalliset erot ovat täten suuria.

Toinen suuri virhe löytyy ranskalaisesta dokumenttiopiskelusta. Tunneilla opettaja saattaa istua kaksi tuntia luokan edessä ja puhua tauotta; opettaja antaa oppilaille vastaukset suoraan käteen. Tämän seurauksena oppilaiden työksi jää vain kopioida nämä asiat vihkoon, ei soveltaa oppimaansa millään tavalla. Tähän liittyen kolmantena isompana virheenä voisin mainita oppikirjojen puuttumisen tunneilta; jos oppilas haluaa niihin tutustua, se tehdään kotona omassa rauhassa ilman ketään keneltä kysyä jos ei asiaa ymmärrä.

Neljäs kohta löytyy huonosta oppilas-opettaja suhteesta. Opettajaa ei tunneilla saa missään nimessä kyseenalaistaa ja avun pyytäminen kielii tyhmyydestä. Kaiken teitittelyn seassa useat asiat jäävät oppimatta, koska ei uskalleta kysyä neuvoa. Positiivinen asia opettajien suuressa arvostamisessa ja lähes pelkäämisessäkin on kuitenkin on se, että luokassa on aina rauhallista. 

Koulun sisäpiha.

Pitkät koulupäivät – mutta myös pitkät lomat

Koska itse olen vaihto-oppilas, on mun lukujärjestys ilman muuta helpotettu muihin mun luokkalaisiin verrattuna. En oo esimerkiksi koskaan opiskellut espanjaa tai saksaa, josta johtuen saan vapautuksen näiden aineiden opiskelemisesta. Mulla on tällä hetkellä 24 viikkotuntia, ja helmikuusta lähtien 22. Vaikka Suomessa viikkotuntimäärä oli mulla välillä reilusti yli 30, tuntuu ranskalainen koulu silti tosi raskaalta. Päivien välissä saattaa olla 1,5-2,5h hyppytunteja ja 1,5h ruokailu joka päivä, jonka takia koulupäivät venyy pahimmillaan kuuteen asti. En bref, vietän joka viikko vähintään 35 tuntia koulussa, mutta tästä kaikesta varsinaista opiskelua on juurikin se 24.

Ranskassa on neljä pidempää lomakautta. syksyllä, jouluna, kevättalvella ja keväällä 2,5 viikkoa ja tietenkin kesäloma, joka on suunnilleen samanmittainen kuin Suomessa. Ranskassa on itse asiassa vain kaksi kuukautta vuoden aikana, jolloin koulua on täydet 21 arkipääpäivää. 

Ranskalainen kouluruoka   

   

Vaikka ranskalainen kouluruoka onkin maksullista, on se silti suomalaiseen kouluruokaan verrattuna aivan omaa luokkaansa; joka päivä on tarjolla yleensä monta eri jugurtti- rahka tai moussevaihtoehtoa, hedelmiä, keittolounas, monta eri liha- ja pastavaihtoehtoa, ranskalaisia, salaattibaari sekä aina tuoretta patonkia. Tämän lisäksi noin kaksi-kolme kertaa viikossa on jäätelöä tai jotain muuta jälkiruokaa tai kahvia. Kouluruoka on tosi iso osa mun päivittäistä ravinnonsaantia eikä musta tunnu ollenkaan pahalta maksaa siitä 60e kuukaudessa.

Voilà! Tällästä tällä kertaa. Pähkinänkuoressa ranskalainen koulujärjestelmä on siis ilman muuta Suomen vastaavaa jäljessä, mutta vaihtooppilaan näkökulmasta voin sanoa että tää on ihan hyvä näin. Opettajat on täällä tosi ymmärtäväisiä mun kielitaidon suhteen, joten suurempaa stressiä mulle ei koulusta toistaseks vielä ainakaan ole tullut. Englannista oon saanut yleensä 19-20 pistettä kahdestakymmenestä (ranskalainen arvostelutaulukko 0-20) ja matikasta 15-17 pistettä. Paremmin jopa kun mun vieruskaverit!

Palataan taas ens postauksen parissa!

Terkuin, Elisa