ONE MONTH – 10 ASIAA ARJESTA RANSKASSA

Havahduin aamulla siihen, että hitto mähän oon ollu Ranskassa jo yli kuukauden! Ja voin kyllä tunnustaa, ei tunnu kyllä yhtään siltä. Vaikka se suurin ”kaiken uuden ihmettelemisen vaihe” alkaa oleen jo takana päin, tuntuu kaikki silti vielä kauheen erilaiselta. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Jos totta puhutaan, niin mun ensimmäiset viikot täällä oli oikeesti aika raskaita. Ne ei todellakaan (Pariisin viikkoa lukuunottamatta) tuntunu lomailulta, vaan heti kun tänne saavuin, niin koulu jo melkein alkoikin, joten ihan niska limassa on saanu opiskella alusta asti. Mun host-äiti joutu auto-onnettomuuteen vaan pari viikkoo ennen kuin tulin, niin ei olla pystytty matkustelemaan kauheen paljoa. Mutta mitä enemmän viikot etenevät, niin sitä enemmän rupean saamaan luottamusta ja pääsen esimerkiksi itse käyttämään junaa ja olemaan vähän myöhempään ulkona viikonloppusin. Ja kyllähän se on mulle ollu alusta asti selvää, ettei tänne tultu pelkästään lomailemaan.

Ja kyllä tässä viikkojen edetessä on saanut huomata, että jokanen viikko tuntuu aina edellistä helpommalta. Kielitaito kehittyy pikkuhiljaa ja uusia tapoja alkaa omaksumaan yksi kerrallaan. Vaikka joo, onhan mullakin ollut huonoja päiviä, mutta kun opettelee nauramaan ittelleen, niin niistäkin selviää. Ei kaikki ole niin vakavaa. 

Tämän enempää jaarittelematta siirrytään nyt itse asian pariin: eli tässä kymmenen asiaa mun arkeen ja elämäntapaan vaikuttavista asioista Ranskassa.

1. Atlantin rannalla

Asun siis Savenayn kaupungissa Ranskan länsiosassa. Tästä on noin 15-20km Atlantin rannikolle, josta johtuu se, että talvisin täällä sataa aivan kauheasti. Vettä tulee muutenkin tosi paljon enemmän kerralla, kun esimerkiksi Suomessa. Ja mikä parasta, lämpötila ei talvellakaan laske alle 5 asteen.

Se, että ollaan niin lähellä merta, vaikuttaa täällä paitsi säähän niin myös raaka-aineisiin; paikallinen ruoka on tosi kala- ja äyriäispainotteista ja alueella valmistetaan itse muun muassa suolaa. Mun ihan top 1 lemppari on ”Aux cristaux de sel de Quarande” eli suolakiteinen voi. Siitä lisää esimerkiksi tässä!

2. Pikkukylä hyvien kulkuyhteyksien varrella

Tämä kuva on otettu ihan Savenayn ydinkeskustasta, aka Centre Villestä. Kaupungissa asuu yhteensä noin 9000 asukasta, Joista suurin osa on lapsiperheitä. Aivan mun talon takana kulkee rautatie, jossa juna pysähtyy noin puolentunnin välein riippuen siitä, mihin ollaan menossa. Esimerkiksi Savenaysta Nantesiin junia lähtee arkiaamusin vartin välein.

3. Vahvat kulttuuriperinteet

Nantes, Savenayn suuri naapurikaupunki, on ollut aikaisemmin Bretagnen pääkaupunki. Bretagnella tarkoitan aivan Ranskan läntistä kärkeä, joka on yksi Ranskan 18 hallintoalueesta. Enää se ei kuitenkaan sitä ole, jonka vuoksi kaupungissa on toistuvia mielenosoituksia asian puolesta. Bretagnelle ominaisia kulttuuripiirteitä ovat sen oma kieli, bretoni, vanhat kansallispuvut -ja musiikki sekä ruuat kuten Crêpes ja Galettes. Perinteitä kunnioitetaan valtavasti ja sen näkee ihan jokapäiväsessä arjessakin. Vai monta kertaa olet kadulla törmännyt mummoon, joka soittaa säkkipilliä naamasi edessä ja puhuu sinulle bretonia?

4. Ai mikä tietokone?

Ranskan kolmivuotinen lycée on verrattavissa Suomen lukioon. Erona kuitenkin on se, ettei koulussa käytetä minkäänlaisia sähköisiä välineitä: edes tiedonhaussa. Opettaja ei tunneilla näytä kuvia piirtoheittimeltä tai älytauluilta, vaan muistiinpanojen kirjaaminen tapahtuu vanhaan tapaan opettajan sanelemana. Muistiinpanot oppilaat kirjoittavat kuulakärkikynällä A4 kokoisille ruutupapereille, jotka kerätään aineittain yhteen isoon kansioon. Näin valmistaudutaan ”Le bac”iin, joka on kuin Suomen ylioppilaskokeet, mutta tehdään kahtena eri vuonna ja pisteitä kokeisiin kerätään ympäri vuoden.

5. Tupakointi sallittua, puhelimen käyttö rangaistavaa

Tää on mun mielestä yks huvittavimmista jutuista koulussani. Oppilaat saa rauhassa kääriä tupakoita tunneilla, kulkea sätkä korvan takana käytävillä eikä kukaan edes katso pahasti – opettajat saattavat jopa mennä tupakalle oppilaiden kanssa. Puhelimen käyttö on kuitenkin paheksuttavaa; se ei saa olla edes näkyvissä tunneilla, ruokalassa eikä koulurakennuksen sisällä ylipäätään. Mun kavereista melkein kenelläkään ei ole nettiä liittymässä, vaan koulupäivän aikana tekstataan kavereille. Hello, 2005?

6. Koulupäivien pituudet

Uskokaa tai älkää, Ranskassa neljän päivät tuntuuvat luksukselta. Yleisimmin mun koulupäivät on kaheksasta viiteen, tiistaisin kaheksasta seitsemään. Keskiviikko on ainoa lyhyt päivä, jolloin koulua on vain 8-12; mutta sillonkin kaikki ”voitettu” aika menee edellisen päivän läksyihin ja pakollisiin kauppareissuihin. Jostain syystä, tykkään kuitenkin olla koulussa, sillä kavereiden kanssa kerkee viettämään oikeestaan enemmän aikaa koulussa kuin vapaa-ajalla.

 7. Ranskalainen ruoka 

On pari stereotypiaa ranskalaisesta ruuasta jotka todellakin pitävät paikkansa sekä niitä, mitkä oon ainakin omassa perheessäni- ja tuttavaperheissä todennut vääräksi.

Joka päivä ei todellakaan oo mitään gourmetruokaa – hyvä että edes toinen lämmin ruoka.  Arkena voi olla, että hostäiti paistaa vaan pitsaa tai ranskalaisia, tai keittää viikoksi perunat kerrallaan. 

On totta, että ruoka-ajat on Ranskassa kauheen myöhäset. Esimerkiks, jos mä syön aamupalan seittemältä aamulla, seuraava ruoka on 13-14 aikaan koululounas. Illalla kuuden seitsemän aikaan syödään vaan jotain pientä (esimerkiks keksejä tai nutellaleipää) ja illalla on ruoka jos on. Ite olen oppinut selviytymään vähän vähemmällä ruualla ok hyvin, mutta naposteleminen on ainakin mun osalta lisääntyny t kauheasti. 

Mitä patonkiin, (ehkä stereotyyppisimpään ranskalaisruokaan) tulee, on sitä tarjolla aina sekä koulussa että kotona. 

Ja viikonloppusin saattaa olla ihan toisin; kun ihmisillä ei oo töitä tai koulua, saatetaan tuttavaperheen kanssa illastaessa syödä kolmen lajin aterioita ja käyttää koko päiväkin syömiseen. Viikonlopuissa onkin yleensä parasta just se, että saa massunsa täyteen! Ruokatarvikkeissa suositaan aina kotimaista ja vielä enemmän paikallista; ulkomaalaisia tuotteita eksoottisia hedelmiä lukuunottamatta on tavallisessa supermarketissa tosi vähän.

 8. Est-ce que tu peux me donne le vin, s’il te plaît?

Ja mitä viiniin tulee – sitä juodaan ja paljon. Lähes aina kun syödään lämmin ruoka sen kylkiäisiksi tarjotaan viiniä, vaikka lautasella olisi vain se pari Ikean lihapullaa ja makaronia. Ja Ranskassa on oikeasti jopa tosi epäkohteliasta kieltäytyä viinilasista jos vaikka tuttavaperhe sellasta tarjoaa. Especially sillon, kun viinirypäleet on itse viljeltyjä ja viini itse valmistettua.

        

9. Rakkauden maa 

Sitä Ranska todellakin on. Hauskoja pikkujuttuja mitä olen kuitenkin huomannut meijän koulussa on, että on outoa ja jopa kyseenalaista jos seurustelee jonkun muun kuin oman koululaisen kanssa. Ja tämä näkyy oikeasti ihan selkeästi:

Halata saa vaan tyttö-tai poikaystäväänsä. Tervehtiessä tosi hyvääkin kaveria tehdään vaan poskipusut ja sanotaan että ompas kiva nähdä, mutta ei koskaan halata. Arvatkaa vaan monta kertaa mä olen pelästyttäny kaverit about juoksemalla niiden syliin tajuumatta tehä poskipusuja. Kyllä, monesti…

10. Johtava muotimaa – vai onko sittenkään?

Yks asia mikä tuli mulle ihan puskista oli, että heti melkeempä Pariisin ulkopuolelle  siirryttäessä pukeutuminen ja vaatteet ylipäätään on ihan erilaista kun Suomessa. Mun omaa arkee se helpottaa paljonkin, koska tosiaan ei ole mitään kauheita paineita pukeutumisesta. Mun luokkalaiset (16v) saattaa koulussa ihan tyytyväisesti pitää heppa- tai Hello kitty-paitoja, ja olla silti niitä joilla on eniten kavereita. Tää on ehkä aidosti eka paikka jossa ketään ei katota kieroon, vaikka ei oliskaan kaikki sitä uusinta Michael Korsia tai Louis Vuittonia. 

Yks pukukoodi meijän koulussa kuitenkin on; valehtelematta 95% oppilaista on Eastpack-reppu. Ja mitä vanhempi ja tuunatumpi se on, sitä parempi.

Tällästä tällä kertaa! Multa varmasti jäi sanomatta montakin tärkeetä asiaa, mutta näistä on hyvä alottaa. Ja mitä enemmän aikaa tässä kuluu niin varmasti pääsee vähän syvemmällekkin tän maan kulttuuriin 😉

Näiden terkkujen saattelemana toivotan terkkuja ja pusuja Suomeen! Ens postaus tulee sitten vähän nopeammin.

Bisous,

Elisa