Vasemmalla ylhäällä: Lentokoneessa. Ensimmäisen kuukauden läpi kantava teema on toden totta ollut kaiken uuden ihmetteleminen – mutta samalla myös kaikkeen uuteen totuttelu. Lento Helsingistä Ranskaan sujui mainiosti, vaikkakin edessäni istuva nainen päätti venkslata tuolinsa kanssa niin, että pöydällä olleet vesi- ja mustikkamehulasini kaatuivat kauniissa kaaressa syliini ja laukkuuni. Tästä huolimatta päällimmäisenä mieleen lennosta jäi kuitenkin ranskalainen, noin 70-vuotias herrasmies, joka jutteli matkan ajan kanssani englanniksi. Lentokoneessa avasin myös siskoni ja ystävieni antamat läksiäiskirjeet. /
Oikealla ylhäällä: Kävelemässä Montmartren kaduilla. Pariisin Soft Landing -camp oli näin jälkeen päin ajateltuna ehdottomasti sellainen kokemus, jonka tulen muistamaan pitkään: vaikka välillä tuntui, että kävelyä oli liian paljon ja unta liian vähän. Nyt mietittynä se ei kuitenkaan ollut juuri mitään tähän, juuri alkaneeseen kouluarkeen verrattuna. Siitä seuraavassa postauksessa vähän lisää.. /
Vasemmalla alhaalla: Voi kuumuus! Soft-Landing camp osui sopivasti elokuun lopun helleaaltoon ja lämpöä toden totta riitti. Välillä jopa kaltaiselleni suomalaiselle liiaksikin.. Tähän liittyen minulla on ihan hauska tarinakin. Ystäväni Mirka käytti Soft Landin campilla deodoranttinsa loppuun ensimmäisen kahden päivän aikana. Pariisin keskustassa uutta vastaavaa metsästettiin sitten kaikkia ruokakauppoja myöten: ja lopulta uusi deodorantti löytyi pienestä ekoputiikista, jossa hintaa deodorantilla oli huikeat viisi ja puoli euroa. Ranskalaiset ekoyrittäjät 1, hölmöt suomalaisturistit 0. /
Oikealla alhaalla: Ranskalainen katutaiteilija Montmartressa. Kävelimme Mirkan kanssa pitkin Montmartren sokkeloisia katuja kaikessa rauhassa kunnes tajusimme, että yhteisellä tapaamispaikalla pitää olla kymmenen minuutin päästä. Hädässä ja paniikissa juoksimme pää kolmantena jalkana kohtaamispaikalle jossa sitten huomasimme, että jäljellähän on vielä yli tunti aikaa. Bloody time difference. Oltiimpahan ainakin ajoissa..
 |
Vasemmalla ylhäällä: Vielä yksi Montmartren kuva joukkoon! Näistä tytöistä minulla riittäisi vaikka kuinka paljon sanottavaa. Yksi hauskimmista kommelluksista joita meillä tyttöjen kanssa kävi oli kolmannen päivän aamu, jolloin onnistuimme kaikki neljä nukkumaan pommiin. Aikatauluista sen verran, että meidän hostellilla aamupala oli aina kello 06:45 - 08:45 ja joka aamu meillä oli tapaaminen aulassa kello 09:00. Tarkoituksenahan minulla ja Mirkalla oli herätä vähän kuuden jälkeen ja mennä ajoissa aamupalalle. Arvatkaapa tässä kohtaa ketkä kaksi heräsivät tasan kello 08:45:
"Mitä kello on?"
"Mä en tiedä... Ihan liikaa"
*kaivaa puhelimensa tyynyn alta*
"*sensuroitua kielenkäyttöä* se on varttia vaille 9... Bianca and Eerika wake up we need to hurry!!1!"
... ja puoli tuntia myöhässä me kaikki neljä vihdoin oltiin aulassa ja päästiin liikkeelle. Ironisinta tässä oli se, että juuri edellisenä iltana olin kehunut brasilialaiselle Biancalle, kuinka tärkeää suomalaisille on noudattaa aikatauluja. Hupsis. Ei taideta olla ihan malliyksilöitä, joskin minut paremmin tuntevat tietävätkin, etten ole ehkä kaikista virkein aamuihminen. köhköh../
Oikealla ylhäällä ja vasemmalla alhaalla: Louvren museo. En itse ole mikään taiteen ykkösfani (yksinkertaisesti koska tiedän niin vähän siitä) mutta kierros Louvren museossa kolmantena ja viimeisenä soft-landing campin kokonaisena päivänä oli ihan mielenkiintoinen. Onnistuimme myös näkemään kuuluisan Mona Lisa -taulun kaikkien kiinalaisturistien keskeltä. /
Oikealla alhaalla: Matkalaukut pakattuina suuntasimme neljännen päivän aamuna lähtövalmennukseen, josta pidemmälle matkaavat oppilaat poistuivat meitä ennen (mukaanlukien Mirka) ja jossa heitimme kaikkien kanssa hyvästit. Itketti, se myönnettäkööt. Junamatkalla maisteltiin australialaisten kanssa salmiakkia ja ranskalaisia Macaroneja. Nantesin juna-asemalle saavuttaessa kaikkien oppilaiden isäntäperheet olivat meitä vastassa.
 |
Vasemmalla ja oikealla ylhäällä: Uusi kotini, Savenay! Teimme isäntäperheeni kanssa kävelyretken läheiselle kasvimaalle ja vähän kauemmaksi Savenayn tekojärvelle, josta muistoksi jäi paljon kuvia. Hassua, miten luonto ja kasvillisuus täällä on niin rutikuivaa ja erilaista. /
Vasemmalla ja oikealla alhaalla: Kuvia koulumatkani varrelta.
|
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti