Niin se joulu sitten meni ja tuli! Vielä joulukuun alussa mulla ei ollut yhtään joulufiilistä, vaikka joulukuusi tuotiin sisälle jo 6. päivä ja hostvanhempani hössöttivät lahjojen ja jouluvalmisteluiden kanssa lähes koko kuukauden. Kuitenkin nyt kun joulu sitten vihdoin saapui ja sai itsekin avata muutaman Suomesta tulleen lahjapaketin, niin kyllä minustakin alkoi pikkuhiljaa tuntua joululta. Fiilis tuli siis vähän viiveellä, mutta tulipahan kuitenkin!
Ranskalainen joulu osoittautui päivien mittaan hyvin erilaiseksi kuin suomalainen joulu. Ranskassa jouluaatto, 24. päivä, on tavallinen työpäivä. Vielä jouluaattona tehdään viimeisiä jouluostoksia, käydään leipomossa hakemassa joululeipiä ja valmistellaan joulua. Meillä jouluaattoaamu vietettiin mummolassa, jossa käytimme aamun ranskalaisen joulukakun, Bûche de noëlin, valmisteluun. Käytännössä se on siis suklainen kääretorttu, joka koristellaan muistuttamaan halkoa. Tämän jälkeen menimme host-äitini vanhempien luo syömään koko suvun kanssa kakkua ja juomaan viiniä.
Varsinainen joulu alkaa Ranskassa vasta jouluaattoiltana. Jotkut perheet osallistuvat keskiyöllä ensin messuun, jonka jälkeen palataan kotiin nauttimaan herkkuja perheen ja ystävien kesken. Meillä perhe ei kuitenkaan ole niin uskonnollinen, joten sukujuhlien jälkeen tulimme suoraan kotiin valmistelemaan jouluruokaa. Tyypillisiä ranskalaisia jouluherkkuja (joita meidänkin joulupöydästämme löytyi) ovat mm. kalkkuna, osterit ja hanhenmaksa nautittuna hyvien viinien ja samppanjan kera. Lahjojen avaaminen tapahtuu yleensä keskiyöllä tai joulupäivän aamuna, mutta koska meillä joulu keskittyi vahvasti sekä 24. päivän iltaan ja 25. päivään, avasimme osan lahjoista ensin keskiyöllä ja loput joulupäivän iltana yhdessä perheen isän vanhempien kanssa. Kun lapset olivat pieniä, toi joulupukki lahjat yleensä savupiipun edustalle aseteltuihin kenkiin, ei niinkään joulukuusen juurelle – joulukuusta tärkeämpi joulukoriste on ranskassa jouluseimi, la crèche.
Ranskalainen joulu keskittyy hyvin paljon ruuan ympärille. Kalkkunan, ostereiden ja hanhenmaksan lisäksi varsinkin omalla alueellani tyypillinen jouluruoka on merenelävätarjotin, jossa on simpukoita sekä viittä erilaista rapua (oikeasti niillä kaikilla on omat nimensä mutta itse en kyllä yhtään muista mikä on mikäkin) ja koko komeus on yhdellä isolla lautasella keskellä joulupöytää. Ja pöydästähän ei poistuta ennen kuin koko lautanen on tyhjä. Kaikenkaikkiaan jouluaattona söimme ilta kahdeksasta keskiyöhön ja seuraavana päivänä iltapävä yhdestä ilta kahdeksaan. Vielä nyt 26. päivän iltanakin tuntuu, ettei tarvitse syödä yhtään koko seuraavaan viikkoon!
Lähetin joulukuun alussa perheelleni lahjapaketin Suomeen, jossa oli jokaiselle perheenjäsenelleni jokin pieni lahja Suomesta – suklaata, pienimmälle siskolleni pehmolelu, koruja ja sen sellaista. Samoin perheeni (vanhempani ja mummoni) lähettivät minulle muutaman postipaketin. Olin oikeasti tosi yllättynyt siitä kuinka paljon lahjoja loppuenlopuksi sain – suklaata ja meikkejä isäntäperheeltäni sekä myös mielettömästi kaikkea tarpeellista ja kivaa pientä perheeni lähettämistä suomipaketeista: sukkia, salmiakkia, suklaata ja pikkusiskoni omatekemä kaulakoru.
Hyvillä mielin lomailen vielä seuraavan viikon jonka jälkeen on taas aika palata koulunpenkille. Aika siis siirtää katse kohti kevättä ja tavallaan ”toista vaihtovuoden puolikasta” vaikka ei ihan puolessa välissä ollakaan – kevät tahtoo joka vuosi vain mennä niin nopeasti ohi, ettei sitä tajuakaan.
Tälläinen lyhyt selostus tällä kertaa
palataan ensi postauksen parissa,
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti