Moikka! Lupasin kertoa vähän pidemmin reissustani Englantiin kolmen –neljän kuukauden kuulumispostauksessani. Seuraavat postaukset ovatkin lähinnä esimerkki siitä, minkälaisia ”opintoretkiä” ranskalainen lycée järjestää ja millaiset ovat niiden kustannukset, mutta sisältävätpähän nämä varmasti myös vähän jotain vanhemmille, kavereille ja sukulaisille, joille en ihan hirveän yksityiskohtaisesti ole kerennyt reissusta kertoa! Jos siis yksityiskohdat kiinnostavat niin jatka lukemista, muille sivubannerin blogiarkistosta löytyy ”hiukan” kevyempiä tekstejä.
Reissuun lähdettiin siis sunnuntaina, 11.12.2016. Koska reissu osui juuri sopivasti viimeiselle kouluviikolle, alkoi minulla joululoma siis jo 9.12, heh. Kuten suomalaisissakin kouluissa, niin myös ranskalaisissakin kouluissa haetaan säästöjä vähän joka puolelta, ja halvin vaihtoehto reissun tekemiseen oli ilmeisesti bussi. Matka alkoi puoli kymmenen aikaan illalla, ja ensimmäinen yö (lähes 11h) vietettiin kokonaan bussissa – muutamaa oppilaiden pissa- ja tupakkataukoa lukuunottamatta.
Aamulla puoli seitsemän aikaan saavuttiin Eurotunnelin Ranskanpuoleiseen päähän. Aivan Eurotunnelin vieressä oli suuri ostoskeskus, jonka ”Flunch Coquelles” -nimisessä, ABC:n tapaisessa huoltsikkaravintolassa nautittiin aamupala. Siitä bussi ajoi Junan sisälle Eurotunneliin, ja matka jatkui edelleen Englantiin.
Puoliltapäivin saavuttiin ensimmäiseen kohteeseen; oli lounaan aika. Pitkän ja huonosti nukutun yön jälkeen ainakin itselläni oli kamala nälkä, joten kyllä, ruoka maistui hyvin. Paikan nimi oli The Knights Templar, ja itse olin ainakin ihan ymmälläni siitä, että sen kaltainen (suhteellisen hieno!) brittiravintola (ilta-aikoina pubi) ottaa myös oppilasryhmiä vastaan.
Kiireinen maanantaiaamu näkyi kyllä henkilökunnan ja muiden asiakkaiden kasvoilta, kun ranskankieliset, viltteihin kääriytyneet lukio-opiskelijat täyttivät ravintolan melkein jokaista paikkaa myöden niin, etteivät edes brittiläiset asiakkaat mahtuneet sisälle nauttimaan aamukahvistaan. Eikä suurinosa oppilaista edes tuntunut ymmärtävän sanaakaan englantia. Henkilökunta oli aluksi menettää järkensä heidän kanssaan, mutta suurimman tungoksen ja hölinän lakattua henkilökunta päätti pitää hauskaa oppilaiden kustannuksella, ja puhua tarkoituksella englantia yhtä nopeasti kuin huutokauppaohjelmissa. ”What do you want? Coke, Lemonade, Sprite or Pepsi? Are you gonna go with Coke? Huh? Lemonade would be good too, well what do you think, uh uh?” Ja voih, hämmennyksen kyllä huomasi.
Itse päädyin suht. turvallisiin vaihtoehtoihin, kuten lähes kaikki muutkin oppilaat. Johtunee ehkä siitä, että sana ”Cheese burger” oli niitä harvoja sanoja listalla, jotka oli suht. helppo ääntää. Jälkiruuaksi sai valita joko mokkapalan jäätelöllä tai juustokakun. Rasvan ja sokerin täyteisen lounaan jälkeen ei kyllä ollut nälkä hetkeen, ja kaverini vitsailivatkin ruokapöydässä, että diabeteshän tässä tulee. En voisi olla enempää samaa mieltä.
Yhden aikaan iltapäivällä käveltiin ensin Lontoon ydinkeskustan läpi (Big Ben, The London eye) ja tämän jälkeen hypättiin turistilaivan kyytiin ja tehtiin pieni kierros Lontoon läpi Thames-joella seilaten. Sää oli ikävä kyllä niin pilvinen, että kaikki kuvat sekä Big Benistä että yleisestikkin maisemasta näyttävät enemmän surullisilta kuin kauniilta kuvissa, mutta hienoa ne oli kyllä livenä nähdä.
3pm ja 20 Fenchurch Street aka Walkie-talkie -pilvenpiirtäjä. Pilvenpiirtäjä valmistui vuonna 2014, mutta vuoden 2015 keväällä sinne avattiin myös ”Sky Garden” niminen kerros, jossa todellakin oli paljon kasveja kuten kukkia, palmuja ja köynnöksiä. Kaiken tämän kasvillisuuden sekaan oli rakennettu kuitenkin myös esimerkiksi ravintola ja muita kokouspaikkoja. Sky Garden sijaitsi pilvenpiirtäjän viimeisessä, 34. kerroksessa, noin 160m korkeudella, ja väkimäärästä päätellen se on myös turistien suosima hengailupaikka (noin 30 minuutin jonotus kamalassa vesisateessa ja tuulessa venäläisturistien ympäröimänä kertoo jo hyvin paljon.) Itsessään pilvenpiirtäjä on Lontoon 12. korkein rakennus.
Tämän pikavisiitin jälkeen kävelimme St. Paulin katedraaliin kuuntelemaan anglikaanista jumalanpalvelusta. Levätä ei kuitenkaan voinut, sillä anglikaanisen jumalanpalveluksen mukaisesti, noin 90% ajasta vietettiin seisten ja hiljaa kuunnellen. Kun jumalanpalvelus loppui ja päästiin vihdoin bussiin, niin uni kyllä maistui ihan kaikilla. 2h päästä saavuttiin Gravesendin kaupunkiin, jossa isäntäperheet meitä odottivatkin.
Englantilaiseen isäntäperheeseeni kuului äiti Bonnie, sekä tämän kaksi poikaa ja ympäri maailmaa työskentelevä aviomies. Hauskinta isäntäperheessäni oli se, että he olivat juuri viikkoa aiemmin käyneet Rovaniemellä, Joulupukin pajakylässä. Kaikesta päätellen perhe oli hyvin rikas, ja äiti kertoilikin paljon tarinoita perheen reissuista ympäri maailmaa. Ensimmäisestä päivästä käteen jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä fiilis!
Nähdään päivä 2 –postauksen parissa heti kun saan sen aikaiseksi!
Terkuin,
Elisa
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti