Wednesday the 14th – Cultural and entertaining London
Kuten aikaisimpinakin päivinä, aamu alkoi paahtoleivällä ja muroilla sekä kahden tunnin bussimatkalla Shoreditchin kaupunginosaan. Saapuessamme kohteeseen jouduimme odottamaan oppaita jonkun aikaa, ja kävimme läheisen metroaseman vessassa meidän 105 henkisen oppilasporukkamme kanssa. Onnistuimme siinä sitten samalla sekoittamaan koko metroaseman liikenteen, kun ihmiset eivät mahtuneet kulkemaan ohi ja myöhästyivät metroistaan. Odottaessani vessavuoroa kävin myös keskustelun opettajieni kanssa lompakkoani koskien, ja ehdotukseni sen hakemisesta McDonaldsista teilattiin täysin; vaikka meillä oli luvattu seuraavalle päivälle neljä tuntia vapaa-aikaa, eivät opettajat halunneet lähteä sitä kanssani hakemaan (vaikka tarjouduin maksamaan taksin sitä varten) ja koska jouluostosten tekeminen osottautui lompakkoani tärkeämmäksi. Vaikka kuinka yritin nätisti keskustella asiasta, päättyi keskustelu siihen, että opettaja huusi minulle ”tu dois rentrer en finlande si tu vais aller là-bas tout seule” eli että jos omin nokkineni menen sen hakemaan niin joudun palaamaan takaisin Suomeen. Ranskalaiset (ylipäätään) mutta erityisesti opettajat osaavat olla toisinaan hyvin kylmiä, kun he haluavat tahtonsa läpi. Vaikka kuinka heitä teitittelinkin minkä kerkesin, ei ymmärrystä opettajilta kuitenkaan herunut; lompakon hakeminen jäi siis jo tuossa vaiheessa reissua vain haaveeksi.
Lompakkoskenaarion jälkeen oppaat saapuivat vihdoin paikalle ja lähdimme matkaan. Shoreditch on Lontoon kaikista tunnetuin katutaidealue, ja meidän oppaamme oli itseasiassa itsekin sekä taitelija että ”seinienvälittäjä” tunnetuille artisteille, kuten esimerkiksi Banksy ja Shepard Fairey (OBEY.) Opas osasi asiantuntevasti kuvailla kaikkien maalausten tarkoituksen ja tarinan sekä kertoa taiteilijoiden elämästä, persoonallisuudesta ja suhteesta katutaiteeseen.
Kierros loppui puoli yhden aikaan. Kahden ja puolen tunnin ristiin rastiin kävelemisen jälkeen opettajamme totesivat meille, että edessä on vielä noin kahden tunnin kävelymatka Lyceum Theatheriin. Siellä näkisimme teatteriversion Disneyn yhdestä kuuluisimmasta elokuvasta, Leijonakuninkaasta. Onnekseni olin laittanut aamulla ihan hyvät kävelykengät enkä vakiokorkkareitani, joten selvisin kävelystä joten kuten. Koska oppilasryhmä oli kuitenkin iso ja olimme aivan Lontoon keskustassa, piti meidän ylittää suojateitä ihan hävyttömän monta kertaa. Vähän ihmettelen vieläkin miten koko porukka saatiin elossa perille 😂.
Teatteriesitys oli kuitenkin kaiken sen kävelyn arvoinen. Puvut, joita näyttelijät käyttivät, olivat älyttömän nerokkaasti toteutettu. Joidenkin grafiikoiden toteutus oli niin erikoista, etten oikein itsekkään tajunnut miten ne oli tehty. Teatterikäynnin jälkeen bussiin päästessämme ystäväni oli myös onnistunut sopimaan äitinsä tädin kanssa (joka juuri sattui tulemaan Lontooseen seuraavana päivänä) että hän hakisi ja toimittaisi minulle lompakkoni seuraavana aamuna Natural History Museumille ja saisin sen asian kanssa vihdoin mielenrauhan. Olin kuitenkin yrittänyt pohtia mahdollisia vaihtoehtoja koko päivän. Opettajat olivat silti tätäkin ideaa vastaan, sillä jos nainen olisi myöhässä, ei meille jäisi niin paljon aikaa museon kiertelyyn. Tässä vaiheessa aloin olemaan vakuuttunut siitä, että he tekivät tämän vain ilkeyttään. Loppujenlopuksi sain kuitenkin yhden opettajan myöntymään idealleni, joten päivä päättyi hienosti!
Keskiviikkona pääsimme kotiin jo kahdeksan aikaan, jes! Parkkipaikalla meitä vastassa olivat sekä hostäitimme että perheen 4-vuotias poika, Teddy, joka aikaisempina iltoina oli jo nukkumassa kun pääsimme kotiin. Oli niin suloista, kun tämä pulloposkinen pikkupoika höpötti Ninja Turtles -pyjamastaan ja mussutti kotona pöydän päässä Nutellaleipää. Hänen mukaansa Suomessa oli parasta moottorikelkka-ajelu ja Domino-keksit, joita perhe oli päätynyt Suomen reissulla Teddylle kaupasta ostamaan.
Day 4 – Coming up!
Terkuin, Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti