The Natural History Museum, Christmas afternoon in the West End ja Chiquito Leicester Square – La quatrième et dernière jour à Londres

Thursday the 15th – Powerful London: Politics and Economics

Torstaiaamuna herätyskello soi jo puoli kuuden aikaan. Matkalaukut pakattuna, hampaat pestynä ja nassu meikattuna menimme tyttöjen kanssa alakertaan jo puoli seitsemäksi. Aamupalan jälkeen olikin heti lähtö koko reissun aikana yhteisenä kohtaamispaikkana toimineelle parkkipaikalle. Perjantaiaamu oli tosi kaunis auringon vasta noustessa lähtiessämme, ja parkkipaikan takana oleva temppeli näytti punaista taivasta vasten todella kauniilta. Hyvä päivä tulossa.

Nukuin bussissa taas kolmen tunnin päikkärit. Kymmenen aikoihin saavuimme museolle ja noin varttia myöhemmin sain myös McDonalsiin unohtamani lompakon takaisin. Hauskinta tässä oli, että opettajat sanoivat naiselle yrittäneensä miettiä kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja todellakin auttaa minua parhaansa mukaan, ja että olivat erittäin kiitollisia tälle naiselle hänen avustaan. Noh, pääasia oli kuitenkin se, että sain lompakkoni takaisin ja jonnekkin pudonnutta SIM-korttia lukuunottamatta kaikki oli tallella. 

Tykkäsin Natural History Museumista valtavasti! Paikka oli älyttömän iso ja kaiken huolella läpi käymiseen olisi varmasti kulunut koko päivä jos aikaa vain olisi ollut enemmän. Museon ”aihealueita” (tai tieteellisemmin pääkokoelmia) oli viisi: kasvit, hyönteiset, kivet ja geologia, muinaishistoria eli paleontologia sekä eläimet. Lisäksi näihin liittyen oli erikseen paljon kivoja lahja- ja matkamuistokauppoja sekä joulun aikaan jonkun villieläinkuvaajan valokuvanäyttely. Museon alakerrassa oli myös villieläinpuutarha, mutta sinne menemiseen olisi tarvinnut varata vähintään puoli tuntia aikaa.

Lounaana toimi jälleen kerran maksaleviteleivät ja sipulirenkaat. Sain kuitenkin vaihdettua sipulirenkaat ystäväni kanssa sipseihin, jotka btw pitivät paljon paremmin nälkää kuin sipulirenkaat. Museon edessä rappusilla syödessämme osa oppilaista alkoi ruokkia puluja, ja pian meidän ympärillämme oli ainakin parisataa pulua. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen, kun aivan järjettömän suuri lokki nappasi yhden pojan koko eväspussin ja pari tyttöä sai pulunkakat päällensä. Ironista.

Kun pulunkakat oli pyyhitty hiuksista ja takeista ja pääsimme vihdoin liikkeelle, oli suuntana ensin Harrods. Harrods on tavaratalo Lontoon Knightsbridgessä, jossa ”keskittytään ensiluokkaiseen tavaraan kilpailematta hinnoilla”. Ja kuten arvata saattaa, kaikki oli niin kallista, että päädyimme kavereideni kanssa vain kävelemään kaupan ympäri ja myöhemmin jatkamaan matkaa. Ympärillämme turkiksiin pukeutuneet naiset ja puudeleiden kanssa kulkevat pukumiehet puhuivat puolisoidensa kanssa puhelimessa ja keskustelivat siitä, sopisiko 4000 punnan kello heidän tutulleen joululahjaksi. Päätin kauppojen läpi seilatessani että aion vielä joskus palata kyseiseen paikkaan samanlainen turkis päälläni ja ostaa kalleimman Louis Vuittonin laukun mikä koko kaupasta löytyy. Toistaiseksi kuitenkaan tällä opiskelijabudjetilla ei paljon muuta kuin nuudeleita ostella, joten jouduin ”tällä kertaa” jättämään väliin.

Tuntia myöhemmin saavuimme West Endin kauppakaduille. Kadut olivat täynnä jouluvaloja, ihan uskomattoman nättejä näyteikkunoita ja paljon tosi erilaisia ja hienoja, isoja kauppoja. Ensimmäiseksi menimme Starbucksiin, jossa kaverini alkoivat keskustella ranskaksi siitä, mitä aikovat tilata. Ostin latteni heti heidän jälkeensä, ja myyjä alkoi palvella minua yllättäen ranskaksi. Kun myyjä kertoi hinnan ja kysyi ilmeisesti haluanko nimeni mukiin, vastasin kuin automaatiosta ”je ne suis pas exactement français” ja myyjä vain katsoi minua tyhmästi. Oli huvittavaa, että kummallakin meistä oli ilmeisesti liian vahva aksentti toistemme ymmärrettäväksi ja silti yritimme keskustella ranskaa keskenämme. Lontoossa.

Ennen torstaita olin käyttänyt rahaa oikeasti alle kaksikymmentä euroa. Torstaina rahaa kuitenkin sitten meni, kun ostin itselleni ”talveksi” vaatteita ja muuta pientä. Kuudelta tapasimme M&Ms Worldin edessä ja menimme yhdessä Chiquito Leicester Square –nimiseen meksikolaisravintolaan päivälliselle.

Kahdeksalta alkoi paluumatka Ranskaan. 11 aikaan seuraavana aamuna saavuimme vihdoin koululle ja pääsi ihan omaan sänkyyn paikkaamaan edellisen yön huonoja unia päikkäreillä.

Risut ja ruusut

Kaiken kaikkiaan reissu oli mielestäni hieno kokemus. En ole aikaisemmin käynyt Lontoossa, ja noiden neljän päivän aikana kävimme läpi oikeastaan varmaan kaikki tunnetuimmat turistikohteet. Hintaa reissulla oli yhteensä 220e, ja se maksettiin kahdessa erässä syksyn aikana. Kuitenkin, lompakon katoamisen ja opettajien välinpitämättömyyden takia reissu olisi loppujenlopuksi voinut olla varsinkin oman fiilikseni osalta parempikin. Itseni kohdalla voin myös sanoa, että pidän ulkomaille lähtiessä aikatauluttomuudesta ja spontaanisuudesta, joten itselleni tälläinen ison oppilasryhmän kanssa reissaaminen ei anna yhtä paljon kuin esimerkiksi perheen kanssa matkustaminen. Myös se, että Lontoossakin pyörimme vain meidän ranskalaisten kesken oli mielestäni typerää. Ei reissu harjoittanut ranskalaisten englantia yhtään niin kuin sen oli tarkoitus, koska hostperheeseen palattiin vasta myöhään illalla ja vaihdettiin vain muutama sana.

Parasta reissussa oli mielestäni joko Natural History museossa vierailu tai teatteriesitys Lyceum –teatterissa. Pidin myös tosi paljon vapaa-ajasta, sillä pystyin tapaamaan ja juttelemaan oikeasti englantia brittiläisten kanssa. Näitä kuvia katsoessani tuntuu hullulta, että on oikeasti päässyt käymään Iso-Britanniassa!