Heippahei taas! Sain kuin sainkin vihdoin valmisteltua ja julkaistua Englannin-reissustani kaikki neljä postausta tänne bloginkin puolelle. Viime viikkoina on tapahtunut niin hyviä kuin huonojakin asioita, mutta nyt tilanteen rauhoituttua on taas enemmän aikaa kirjoitella. Minulla oli oikeastaan tarkoitus kirjoittaa jo kuukauden alussa vähän ranskaisesta uudestavuodesta, kun kyseinen aihe oli ajankohtainen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan; nopean vuosikatsauksen lisäksi ajattelinkin tässä postauksessa kirjoitella ylös tekemiäni uudenvuodenlupauksia. Ovatpahan ne sitten tallessa vain muutaman klikkauksen päässä, jos meinaavat unohtua!
Ranskalainen uusivuosi oli mielestäni paljon vaisumpi suomalaiseen vastaavaan verrattuna. Ranskassa ei kauhean monessa perheessä ole tapana edes ampua raketteja tai sytyttää tähtisädetikkuja, mikä on mielestäni tosi outoa. Ranskalaiseen uuteenvuoteen kuuluu kuitenkin sen sijaan juhlapäivällinen, jolloin syödään vähintäänkin yhtä paljon kuin jouluna. Meille ”nuorisolle” uusivuosi on kuitenkin enemmän kaverijuhla, jolloin kippistetään ja juhlitaan ihan samalla tavalla kuin meillä Suomessakin. Itse olinkin viettämässä uuttavuotta kavereideni kanssa, joten meillä ei uudenvuoden päivällistä ollut.
Uutenavuotena koko joulun yli kestänyt koti-ikävä alkoi vihdoin helpottaa. Vaihtovuodelle lähtiessäni ja erilaisissa lähtövalmennuksissa ollessani meille muun muassa kerrottiin, että nimenomaan joulun aikaan onkin usein se suurin koti-ikävä, kun kaiken ”uuden viehätys” alkaa olemaan tiessään ja omalle Suomen perheelle pitäisi alkaa miettiä joululahjoja. Myös pitkällä lomalla on varmasti osuutta asiaan, kun kaikki harrastukset ja koulu ovat tauolla. Vaikka itse olin tietoinen siitä, että koti-ikävä saattaa jossain välissä iskeä kovaakin, yllätyin siitä, ettei se purkautunut ulos jatkuvana itkemisenä, vaan enemmänkin keskittymisvaikeuksina koulussa ja yleisenä alakuloisuutena. Viimeiset kaksi kuukautta ovat kuitenkin sujuneet koti-ikävän osalta todella hyvin, kun ylimääräistä aikaa ei juuri oikeastaan ole ollutkaan!
Syy, miksi palaan koti-ikävästä puhumiseen yhä uudelleen ja uudelleen on, ettei sen aiheuttamat negatiiviset tuntemukset ole saaneet aikaan pelkästään huonoja asioita. Olen vuoden aikana oppinut arvostamaan valtavasti aiemmin ehkä itsestäänselvyyksinäkin pitämämiäni asioita; kavereita, yhteisiä kahvihetkiä, omaa kotimaata ja kieltä, tietynlaista vapautta kulkea ja puhua asioista joista pidän sekä tietenkin, perhettä. Uutenavuotena uusien kavereideni kanssa ollessani pysähdyin hetkeksi miettimään sitäkin, että tasan vuosi sitten ajatus vuodesta Ranskassa oli vain kaukainen haave; asia, josta olin kertonut vain läheisimmille ystävilleni ja ehkä ohimennen kysäissyt jotain äidiltäni. Näiden kaikkien tekijöiden seurauksena päädyinkin pohtimaan uudenvuoden merkitystä – ja todellakin, näkemään sen iha eri tavalla. Aiemmin ajattelin vuodenvaihdoksen olevan vain typerä hömpötys, jonka takia joka vuosi on ostettava uusi kalenteri ja ammuttava satojen eurojen edestä raketteja taivaalle – nykyään, näen vuodenvaihdoksen tietyllä tapaa välietappina, jolloin voin pysähtyä muistelemaan ja miettimään mennyttä vuotta. Miettimään, mitä kaikkea saavutin tai mitä jäi saavuttamatta, missä tein oikeita valintoja ja mistä voisin päinvastoin ottaa opikseni.
Vuosi 2016 oli valehtelematta varmaankin elämäni parhain vuosi. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tein politiikan saralla hurjasti töitä; kehitin itseäni, sain mahdollisuuksia oppia ja kultaakin arvokkaampia neuvoja. Sain omin silmin nähdä, miten nuorisopolitiikka toimii ja mikä tärkeintä, ajaa minulle tärkeitä asioita ja aidosti vaikuttaa. Tapasin noin vuosi sitten myös eräät elämäni tärkeimmistä ihmisistä juurikin politiikan kautta, joita ilman en varmaan olisi nyt tässä näinkin mielipiteistäni ja arvoistani varmana, kuin nyt olen.
Toinen aivan älyttömän tärkeä ja siisti asia, mitä vuonna 2016 saavutin, oli neljän vuoden työsuhde. Vielä viime toukokuussa olin varma siitä, etten saisi minkäänlaista työtä kesäksi; sinnikkyys kuitenkin kannatti ja lopulta noin 30 kilometrin päässä sijaitsevasta kartanosta aukesi minulle kesätyöpaikka. Vaikka työ poikkeaa paljon siitä, mitä tulevaisuudessa tahdon tehdä, olen löytänyt siitä itselleni täydellisen vastapainon kirjojen lukemiselle ja jatkuvalle henkiselle rasitukselle. Työnantajani oma ammatti on sama kuin minun haaveammattini, joten myös neuvoja ja vinkkejä on aina saatavilla, jos joku asia mietityttää. Lukion ensimmäisen vuosi tuli myös kesän itsenäisten kurssien myötä kunnialla suoritettua, ja keskiarvo pyöri koko vuoden 9,5 paremmalla puolella – turhaan siitä vielä yläasteella stressasin! 30.8 käyntiin pyörähtänyt vaihtovuosi on toden totta vielä ikään kuin kerma kakun päälle.
Uudenvuodenlupauksia tein tänä vuonna neljä. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun sellaisia teen, sillä aiemmin olen pitänyt niitä lähinnä turhina höpönlöpöinä elämänmuutoksista, jotka latistuvat alle viikossa. Tänä vuonna päätin kuitenkin asettaa muutaman lupauksen ikään kuin ohjeeksi tulevaa vuotta varten. Täältä siis pesee! Vuonna 2017 lupaan siis…
1. Käyttää kieliopin lukemiseen vähintään 10 minuuttia päivässä, joka päivä.
...Häh? Kuulostaa omaan korvaanikin hullulta näin ilmaistuna, mutta mä olen itse asiassa löytänyt ihan älyttömän hyvän keinon tämän noudattamiseksi! Appstoresta ja Play-kaupasta ladattava mobiilisovellus, Duolingo, on oikeesti tosi kätevä väline kieltenopiskelussa. Kun sovelluksen saa ladattua, voi valikosta valita haluamansa kielen ja tehdä lähtötasotestin (tai alottaa täysin alusta) ja asettaa päivittäisen muistutuksen, että varmasti muistaa harjoitukset tehdä. Tavoitteeksi voi asettaa 5-20 min opiskelua päivässä (oman motivaation mukaan), ja tämän tavoitteen täytyttyä voi kerätä jokaiselta päivältä ”streakkia". Itselläni se on tällä hetkellä 31, mikä on itseasiassa suurempi kuin suurin osa mun Snapchat-streakeistä! Duolingon avulla voi opiskella yhteensä yli 20 eri kieltä, ja itse olen sinne poiminut venäjän, ruotsin ja ranskan. Eri päivinä ihan oman fiiliksen mukaan sitten harjoittelen sitä kieltä, mikä tuntuu kaikista houkuttavimmalta just sinä päivänä. Itselläni tämä toimii ainakin ihan loistavasti!
...Häh? Kuulostaa omaan korvaanikin hullulta näin ilmaistuna, mutta mä olen itse asiassa löytänyt ihan älyttömän hyvän keinon tämän noudattamiseksi! Appstoresta ja Play-kaupasta ladattava mobiilisovellus, Duolingo, on oikeesti tosi kätevä väline kieltenopiskelussa. Kun sovelluksen saa ladattua, voi valikosta valita haluamansa kielen ja tehdä lähtötasotestin (tai alottaa täysin alusta) ja asettaa päivittäisen muistutuksen, että varmasti muistaa harjoitukset tehdä. Tavoitteeksi voi asettaa 5-20 min opiskelua päivässä (oman motivaation mukaan), ja tämän tavoitteen täytyttyä voi kerätä jokaiselta päivältä ”streakkia". Itselläni se on tällä hetkellä 31, mikä on itseasiassa suurempi kuin suurin osa mun Snapchat-streakeistä! Duolingon avulla voi opiskella yhteensä yli 20 eri kieltä, ja itse olen sinne poiminut venäjän, ruotsin ja ranskan. Eri päivinä ihan oman fiiliksen mukaan sitten harjoittelen sitä kieltä, mikä tuntuu kaikista houkuttavimmalta just sinä päivänä. Itselläni tämä toimii ainakin ihan loistavasti!
2. Lopettaa päivien laskemisen. Eräs kanadalainen vaihto-oppilas neuvoi minua vuosi sitten lopettamaan päivien laskemisen ja elää hetkessä, sillä jälkimmäinen ei onnistu ilman ensimmäisen lopettamista; ja jos ei elä hetkessä, ei elämästä osaa ehkä nauttia samalla tavalla, kuin muuten ehkä osaisi. Joten kyllä, poistin jo kaikki ”Days until” laskurit puhelimestani. Minulla ei ole kiire mihinkään.
3. Viettää perheeni kanssa enemmän aikaa. Tätä tein Suomessa ollessani aivan liian vähän.
4. Matkustaa 12-vuotiaan pikkusiskoni vuoden lopussa paikkaan, jossa käymisestä olemme molemmat puhuneet jo useita vuosia. Haaveet eivät toteudu haaveilemalla!
Voila, c’est fini! Tässä kaikki tällä erää. Blogikirjoituksien tekemisessä palaa nykyään entistä runsaammin aikaa, sillä kuten varmaan teksteistä näkee, suomen kielen kanssa on viimeisen kuukauden aikana alkanut ilmaantua hiukan ongelmia. Ehkä se kuuluu asiaan! 😂
Lisää kuulumisia taas seuraavassa postauksessa,
Bisous,
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti