Heissulivei! Lupasin tosiaan kertoa teille vähän minkälaisissa paikoissa olen viimeisen kuukauden aikana reissannut. Offtopic, olen superkateellinen parhaalle vaihtokaverilleni Mirkalle hänen blogistaan, sillä sieltä löytyy lähes joka viikonlopulta ja softlanding-campilta tosi upeita kuvia ja tekstejä näihin reissuihin liittyen. Blogin voi tsekata osoitteesta http://mirkanvuosi.blogspot.fr; erityisesti suosittelen lukemaan Paris – jour 1-3 postaukset, sillä omat päiväni Pariisissa olivat luonnollisesti tosi samanlaiset kuin Mirkankin, sillä yhdessähän me nämä päivät vietettiin – lukuunottamatta sitä, kun hukkasimme toisemme viimeisenä iltana Notre Damin luona ja seikkailimme pari tuntia Pariisin pikkukaduilla etsiessämme toisiamme. Hups. En quelques mots, iso suositus Mirkan blogille jos laadukkaasti kirjoitetut, yksityiskohtaiset postaukset Etelä-Ranskasta kiinnostavat!
Sitten itse asiaan. Koska olen kertakaikkisen huono kirjoittamaan päiväkirjaa tekemisistäni, ajattelin, että voisin (samalla kun kerron kokemuksiani) myös hiukan mainostaa paikkoja ja kaupunkeja turistikohteina jos joku lukijoistani joskus innostuu tällä puolella Ranskaa reissaamaan! Otsikoita klikkaamalla pääsee myös itse tsekkaamaan mapsista, missä päin Ranskaa kyseinen paikka sijaitsee.
Le Croisic on reilun viiden neliökilometrin kokoinen niemenkärki Atlantin rannikolla. Se on kaikesta päätellen tosi suosittu turistikohde, sillä tällä niemenkärjellä on lukuisia hotelleja ja kamalasti pikkuputiikkeja, joissa myydään paikallisia erikoisuuksia patongeista oistereihin. Tästä Croisicin keskustasta käytetään nimeä ”Le centre du Vieux Croisic” eli Croisicin vanha keskusta, ja täällä myös arkkitehtuuri on 1500-1600-luvulta peräisin olevaa ranskalaista perinnearkkitehtuuria.
Croisicissa asuu tällä hetkellä vähän yli 5000 asukasta. Kuitenkin turistivirran vuoksi kadut pursuavat aina ihmisiä. Olen itse vieraillut Croisicissa kahdesti, ensimmäisen kerran hostisäni kanssa kahdestaan jolloin ajoimme niemenkärjen ympäri ja kuvasimme satamaa, toisen kerran koko perheen kanssa pikkuputiikkeihin tutustuen ja joululahjoja ostellen. Satuttiin Croisiciin viimeksi juuri suklaamessujen aikaan, ja päästiin vierailemaan sielläkin; suklaamessuilla oli myyjiä ympäri Pays de la Loirea ja jokaista – oikeasti jokaista – eri suklaata sai maistaa. Harmikseni (ja lompakkoni onneksi) messuilla ei kuitenkaan kelvannut kuin käteinen, joten lähdin sieltä tyhjin käsin pois. Toisaalta, kaikkien niiden maistiaisten jälkeen, ei mieleni enää edes tehnyt suklaata.
La Baulessa me ollaan isäntäperheen kanssa vierailtu nyt kahdesti. La Baule on le Croisicin tapaan ihan Atlantin rannalla. Se on Pariisilaisten top 5 lomakohdepaikka; siellä on kauppakatuja, kahdeksan kilometriä rantaviivaa ja ihania, ranskalaisia kahviloita ja ravintoloita joka kadunkulmassa. Ei siis ihme, että pariisilaiset suuntaavat sinne lomaansa viettämään. Itsekin olen jo kahdet kengät, vohveli- ja jätkiannoksen paikasta ostanut. J’adore!
Jep, Atlantin rannalla tämäkin kohde. Tämä lähes 15 000 asukkaan kaupunki on erikoinen siitä, että sen koko Atlantin rantaviivaa koristaa vanha, toisen maailmansodan aikainen linnoitus. Kaupungin sydämessä sijaitsee myös ”Le château de Pornic” eli Pornicin linna, johon on muuttanut lapsiperhe hiljattain. Kaupunki on erittäin suosittu matkakohde varsinkin nuorten ja lapsiperheiden keskuudessa, sillä kaupunkiin on hyvät liikenneyhteydet kaikista sen lähikaupungeista. Pornic on yksi mun lempparikaupungeista tähän asti; ja ei ihme. Annan kuvien puhua puolestaan.
ONE MONTH IN FRANCE -postauksessani jo mainitsinkin ”Aux cristaux de sel de Guérande”n eli Guéranden suolakiteisen voin kertoessani paikallisista herkuista. Hostisäni vei minut heti seuraavana viikonloppuna muuttoni jälkeen katsomaan Guérandea ja sain itse nähdä, miten ja missä tätä kuuluisaa suolaa valmistetaan. 7,40e lipulla pääsimme esimerkiksi kiertämään oppaan kanssa suola-altailla ja kuulemaan suolanvalmistuksen historiasta – opastus oli kuitenkin ranskaksi, joten en siitä ihan kaikkea ymmärtänyt.
Shoppailupäivä Nantesissa, jes! Nantes sijaitsee siis noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kylästäni ja se on Ranskan kuudenneksi suurin kaupunki. Nantes on historiallisesti tosi tärkeä kaupunki, sillä sieltä on peräisin maailman ensimmäinen julkinen liikennejärjestelmä, joka on myöhemmin kopioitu suurkaupunkeihin, kuten New Yorkkiin ja Pariisiin. Nantesin kasvuun on vaikuttanut erityisesti sen tärkeä asema teollisuuskaupunkina, ja näitä perinteitä kunnioittaen Nantesin saarelle on tehty teollisuushenkinen teemapuisto. Saarella on esimerkiksi suuri robottielefantti, jonka kyytiin pääsee pientä maksua vastaan. Elefantti siis kävelee pitkin saaren katuja ja töräyttelee vesisuihkuja kärsästään vähän väliä.
Täällä oltiin isäntäperheen kanssa venemessuilla. Port du Crouesty tarkoittaa suomeksi Crouestyn venesatamaa, ja kyseinen paikka sijaitsee Morbihanin lahden perällä. Kyseiset venemessut järjestetään joka vuosi samassa paikassa, ja ne vetää puoleensa väkeä aina Etelä-Ranskaa myöten.
Rauhallinen pikkukylä Bretagnen puolella. Täällä me ei oikeestaan tehty muuta kun kierretty kaupunkia ja kerätty simpukoita rannalta. Piriacin rannalla on ihan uskomattoman paljon simpukoita, ja tää oli oikeestaan ensimmäinen kerta, kun pääsin niitä hypistelemään ja keräilemään. Lapsetti, kyllä 😂 paluumatkalla takaisin automatkalle käveltiin keskustan läpi ja tunsin itteni ihan jättiläiseks talojen välissä kävellessäni, koska kylän erikoisuus on kaikkien talojen ovien ja ikkunoiden minikoko; jos olisin halunnut astua jostakin ovesta sisään, olis mun pitänyt kumartaa ja ihan kunnolla.
Paljon olen saanut viimeisen reilun kolmen viikon aikana nähdä – ja olen erittäin kiitollinen siitä. Huomenna suunnitelmissa on vierailla Loiren laaksossa ja tehdä pieni linnakierros. Siitä myöhemmin lisää!
Bisous,
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti