SUOMI RANSKALAISEN SILMIN

”Ai mikä?” ”Onks Suomi muka Euroopassa?” ”Ai se maa siinä Ruotsin ja Norjan välissä?”

Suomi tuntuu olevan ranskalaisille tosi tuntematon ja pieni valtio, ja oonkin mun vaihtovuoden aikana saanut kuulla alusta asti mitä ihmeellisempiä olettamuksia Suomesta ja suomalaisista. Nyt kuitenkin kun lähes kolme kuukautta on vierähtänyt, ainakin mun luokkalaisilla alkaa olla jo jonkinlainen mielikuva Suomesta ja suomalaisuudesta – tai niin ainakin toivon. Kokosin seuraavan listan mietteistä ja mielikuvista, joita luokkalaiseni Suomesta minulle kirjoittivat.  s'il vous plaît!

Coucou! Je m’appelle Emma. La Finlande a l’air d’être un très beau pays que j’aimerais beaucoup visiter. Mais le finnois à l’air très complique… Le système éducatif à l’air génial et beaucoup de personnes sont blonds aux yeux bleus. Voilà!

"Heippa! Mun nimi on Emma. Suomi vaikuttaa kauniilta maalta johon todella haluaisin matkustaa. Mutta suomi vaikuttaa minusta todella vaikealta. Koulujärjestelmä vaikuttaa myös edistykselliseltä ja todella monella suomalaisella on vaaleat hiukset ja siniset silmät.”

Coucou, je m’appelle Charlotte. Je ne connais pas beaucoup la Finlande malheureusement mais je sais qu’il y fait très très froid.

"Heippa, Minun nimeni on Charlotte. Minä en ikävä kyllä tiedä Suomesta paljoa, mutta tiedän, että siellä on tosi tosi kylmä”

”Je pense à Pewdiepie parce que la Suède est à côte” 

Mulle tulee ekana mieleen Pewdiepie, koska Ruotsi on siinä lähellä.

Salut, moi c’est Ségoliné. J’ai entendu un stéréotype comme quoi les finlandais sont souvent blonds aux yeux bleus.

"Moi, mun nimi on Ségoliné. Minä olen kuullut stereotypian, että suomalaisilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät”

”Le village de père noel 🎅🏻”

”Joulupukin pajakylä”

”Salut c’est Zehra, tu sais qu’on a travaillé ensemble sur la Finlande en Histoire Géographie et je pense qu’habiter en Finlande doit être génial surtout qu’il y ait de la neige là bas. La nourriture Finlandaise a l’air d’être très bonne et les gens ont l’air très ouverts d’esprit c’est à dire très accueillants et donc très gentils.”

"Moi, tässä Zehra, me teimme yhdessä esitelmän Historian ja maantiedon tunnilla, muistatko? Minun mielestäni suomessa olisi mahtavaa asua, koska siellä on lunta. Suomalainen ruoka vaikuttaa hyvältä ja suomalaiset avoimilta ja sen takia tosi mukavilta!”

Vive la saumon ❤️

Lohen elämä (??)

Coucou, c’est Angèle! Quand on me parle de la Finlande, je pense à un pays très froid où il neige tout le temps. Chez moi, on pense que les finlandais sont tous blonds aux yeux bleus. On associe la Finlande à la Russie, on pense que c’est un peu pareil

Moikka, tässä Angèle!

Kun kuulen puhuttavan Suomesta, ajattelen maata jossa on kylmä ja sataa lunta koko ajan. Vaikuttaisi, että kaikilla suomalaisilla näyttäisi olevan vaaleat hiukset ja siniset silmät. Suomi yhdistetään usein Venäjään, koska ajatellaan, että niissä on vähän samaa”

Alwena. Minä olen ranskalainen. Je sais qu’il fait froid et que la neige est très très présente là-bas. Pour moi, il doit y avoir beaucoup de belles personnes ;) La Finlande c’est pas trop un pays où j’aimerais  habiter, je suis fâchée avec la froid. haha. La langue est marrante meus assez difficile. Je ❤️ Robin Packalen.

"Alwena. 

Minä olen ranskalainen. Mä tiedän että siellä (Suomessa) on kylmä ja että lumi on tosi tosi yleistä siellä. Mulle, Suomessa on paljon hyvännäköisiä ihmisiä ;) Suomi on maa jossa en ihan kauheasti haluaisi asua, koska vihaan kylmää. Haha. Suomen kieli on hauskan kuuloista, mutta vaikeaa. Minä ❤️ Robin Packalenia.”

Hey c’est Maddy! Je pense effectivement qu’il fait froid mais que ça doit être magnifique surtout que j’avais déjà vu quelques photos par une amie finlandaise de ma soeur.

”Heips, tässä Maddy! Minä olen vahvasti sitä mieltä, että Suomessa on kylmä mutta myös upeaa, sillä olen aiemmin nähnyt muutamia kuvia siskoni suomalaisen ystävän kautta”

Kaikki tekstit luettuani oli tosi ihana huomata, että niiden joukkoon oli sattunut jopa muutama pieni yksityiskohtakin Suomesta. Vaikka luokkalaisteni tietämys Suomesta ei olekaan täydellinen, minulla on kuitenkin vielä seitsemisen kuukautta aikaa höpistä siitä heille, joten ei vielä mitään hätää 😉

Kuullaan taas pian uuden postauksen merkeissä!
Love, Elisa

TOUR DE PAYS DE LA LOIRE – ISÄNTÄPERHEEN MATKASSA

Heissulivei! Lupasin tosiaan kertoa teille vähän minkälaisissa paikoissa olen viimeisen kuukauden aikana reissannut. Offtopic, olen superkateellinen parhaalle vaihtokaverilleni Mirkalle hänen blogistaan, sillä sieltä löytyy lähes joka viikonlopulta ja softlanding-campilta tosi upeita kuvia ja tekstejä näihin reissuihin liittyen. Blogin voi tsekata osoitteesta http://mirkanvuosi.blogspot.fr; erityisesti suosittelen lukemaan Paris – jour 1-3 postaukset, sillä omat päiväni Pariisissa olivat luonnollisesti tosi samanlaiset kuin Mirkankin, sillä yhdessähän me nämä päivät vietettiin – lukuunottamatta sitä, kun hukkasimme toisemme viimeisenä iltana Notre Damin luona ja seikkailimme pari tuntia Pariisin pikkukaduilla etsiessämme toisiamme. Hups. En quelques mots, iso suositus Mirkan blogille jos laadukkaasti kirjoitetut, yksityiskohtaiset postaukset Etelä-Ranskasta kiinnostavat!

Sitten itse asiaan. Koska olen kertakaikkisen huono kirjoittamaan päiväkirjaa tekemisistäni, ajattelin, että voisin (samalla kun kerron kokemuksiani) myös hiukan mainostaa paikkoja ja kaupunkeja turistikohteina jos joku lukijoistani joskus innostuu tällä puolella Ranskaa reissaamaan! Otsikoita klikkaamalla pääsee myös itse tsekkaamaan mapsista, missä päin Ranskaa kyseinen paikka sijaitsee.

1. Le Croisic

Le Croisic on reilun viiden neliökilometrin kokoinen niemenkärki Atlantin rannikolla. Se on kaikesta päätellen tosi suosittu turistikohde, sillä tällä niemenkärjellä on lukuisia hotelleja ja kamalasti pikkuputiikkeja, joissa myydään paikallisia erikoisuuksia patongeista oistereihin. Tästä Croisicin keskustasta käytetään nimeä ”Le centre du Vieux Croisic” eli Croisicin vanha keskusta, ja täällä myös arkkitehtuuri on 1500-1600-luvulta peräisin olevaa ranskalaista perinnearkkitehtuuria.

Croisicissa asuu tällä hetkellä vähän yli 5000 asukasta. Kuitenkin turistivirran vuoksi kadut pursuavat aina ihmisiä. Olen itse vieraillut Croisicissa kahdesti, ensimmäisen kerran hostisäni kanssa kahdestaan jolloin ajoimme niemenkärjen ympäri ja kuvasimme satamaa, toisen kerran koko perheen kanssa pikkuputiikkeihin tutustuen ja joululahjoja ostellen. Satuttiin Croisiciin viimeksi juuri suklaamessujen aikaan, ja päästiin vierailemaan sielläkin; suklaamessuilla oli myyjiä ympäri Pays de la Loirea ja jokaista – oikeasti jokaista – eri suklaata sai maistaa. Harmikseni (ja lompakkoni onneksi) messuilla ei kuitenkaan kelvannut kuin käteinen, joten lähdin sieltä tyhjin käsin pois. Toisaalta, kaikkien niiden maistiaisten jälkeen, ei mieleni enää edes tehnyt suklaata.

2. La Baule

La Baulessa me ollaan isäntäperheen kanssa vierailtu nyt kahdesti. La Baule on le Croisicin tapaan ihan Atlantin rannalla. Se on Pariisilaisten top 5 lomakohdepaikka; siellä on kauppakatuja, kahdeksan kilometriä rantaviivaa ja ihania, ranskalaisia kahviloita ja ravintoloita joka kadunkulmassa. Ei siis ihme, että pariisilaiset suuntaavat sinne lomaansa viettämään. Itsekin olen jo kahdet kengät, vohveli- ja jätkiannoksen paikasta ostanut. J’adore!

3. Pornic

Jep, Atlantin rannalla tämäkin kohde. Tämä lähes 15 000 asukkaan kaupunki on erikoinen siitä, että sen koko Atlantin rantaviivaa koristaa vanha, toisen maailmansodan aikainen linnoitus. Kaupungin sydämessä sijaitsee myös ”Le château de Pornic” eli Pornicin linna, johon on muuttanut lapsiperhe hiljattain. Kaupunki on erittäin suosittu matkakohde varsinkin nuorten ja lapsiperheiden keskuudessa, sillä kaupunkiin on hyvät liikenneyhteydet kaikista sen lähikaupungeista. Pornic on yksi mun lempparikaupungeista tähän asti; ja ei ihme. Annan kuvien puhua puolestaan.

4. Guérande

ONE MONTH IN FRANCE -postauksessani jo mainitsinkin ”Aux cristaux de sel de Guérande”n eli Guéranden suolakiteisen voin kertoessani paikallisista herkuista. Hostisäni vei minut heti seuraavana viikonloppuna muuttoni jälkeen katsomaan Guérandea ja sain itse nähdä, miten ja missä tätä kuuluisaa suolaa valmistetaan. 7,40e lipulla pääsimme esimerkiksi kiertämään oppaan kanssa suola-altailla ja kuulemaan suolanvalmistuksen historiasta – opastus oli kuitenkin ranskaksi, joten en siitä ihan kaikkea ymmärtänyt.

5. Nantes ja L’île de Nantes

Shoppailupäivä Nantesissa, jes! Nantes sijaitsee siis noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä kylästäni ja se on Ranskan kuudenneksi suurin kaupunki. Nantes on historiallisesti tosi tärkeä kaupunki, sillä sieltä on peräisin maailman ensimmäinen julkinen liikennejärjestelmä, joka on myöhemmin kopioitu suurkaupunkeihin, kuten New Yorkkiin ja Pariisiin. Nantesin kasvuun on vaikuttanut erityisesti sen tärkeä asema teollisuuskaupunkina, ja näitä perinteitä kunnioittaen Nantesin saarelle on tehty teollisuushenkinen teemapuisto. Saarella on esimerkiksi suuri robottielefantti, jonka kyytiin pääsee pientä maksua vastaan. Elefantti siis kävelee pitkin saaren katuja ja töräyttelee vesisuihkuja kärsästään vähän väliä.

6. Port du Crouesty

Täällä oltiin isäntäperheen kanssa venemessuilla. Port du Crouesty tarkoittaa suomeksi Crouestyn venesatamaa, ja kyseinen paikka sijaitsee Morbihanin lahden perällä. Kyseiset venemessut järjestetään joka vuosi samassa paikassa, ja ne vetää puoleensa väkeä aina Etelä-Ranskaa myöten. 

7. Piriac

                

Rauhallinen pikkukylä Bretagnen puolella. Täällä me ei oikeestaan tehty muuta kun kierretty kaupunkia ja kerätty simpukoita rannalta. Piriacin rannalla on ihan uskomattoman paljon simpukoita, ja tää oli oikeestaan ensimmäinen kerta, kun pääsin niitä hypistelemään ja keräilemään. Lapsetti, kyllä 😂  paluumatkalla takaisin automatkalle käveltiin keskustan läpi ja tunsin itteni ihan jättiläiseks talojen välissä kävellessäni, koska kylän erikoisuus on kaikkien talojen ovien ja ikkunoiden minikoko; jos olisin halunnut astua jostakin ovesta sisään, olis mun pitänyt kumartaa ja ihan kunnolla. 

Paljon olen saanut viimeisen reilun kolmen viikon aikana nähdä – ja olen erittäin kiitollinen siitä. Huomenna suunnitelmissa on vierailla Loiren laaksossa ja tehdä pieni linnakierros. Siitä myöhemmin lisää!

Bisous, 

Elisa

VAIHDOIN ISÄNTÄPERHETTÄ?

Lupasin jo tätä blogia aloittaessani lukijoille, että pidän sen rehellisenä. Viime postaukseni aikoihin – noin kolmisen viikkoa sitten – jouduin vaihtamaan hostperhettäni äkillisesti. Tieto vaihdosta tuli kolme päivää ennen muuttoa ja uuden hostperheeni tapasin vasta kantaessani kahta isoa matkalaukkua heidän ovestaan sisään. Tuolloin, kyllä, tunteet olivat aika pinnassa ja joka asia itketti, mutta oikeastaan ihan ilman syytä. Kaikki ei ollut ihan kohdallaan ensimmäisessä hostperheessäni, ja tajusin sen oikeastaan vasta sieltä pois muuttaessani.

Ensimmäinen host-äitini oli mukava. Hän on kolmekymppinen, eronnut nainen, jolla on edellisestä avioliitosta 11-vuotias poika. Lisäksi perheellä oli pieni koira, Cookie, josta perhe tuntui pitävän valtavasti. He asuivat tyylikkäästi sisustetussa kolmiossa, jossa jokaiselle on oma huone. Päällisin puolin kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta hostäidin auto-onnettomuus ennen tuloani saattoi vaikuttaa äidin luonteeseen ja käyttäytymiseen paljonkin. Kun omaa autoa ei ollut; tai työpaikkaa, pyöri äidin elämä todella paljon miesten ympärillä. Niin hänen edellisen aviomiehensä, jonka kanssa hän ei ollut puhunut moneen vuoteen ennen onnettomuutta, kuin myös ulkopuolistenkin miesten ympärillä. Aina hostveljeni ollessa isällään, hostäitini asunnossa kävi mitä erikoisimpia miehiä; espanjalaisia, tavallisia tallaajia kuin renttumaisia taiteilijasielujakin – varsinaisesti tämä ei kuitenkaan minua haitannut, vaan seuraukset, joita tämä aiheutti.

Jos äitini halusi käydä kaupassa, teki hän sen yleensä jonkun miesystävänsä kanssa, jolla oli auto; kaksin mitä yleisemmin. Jos hän tahtoi mennä ulos ravintolaan, teki hän sen myös vain miesystäviensä kanssa. Niimpä, minä ja hostveljeni jäimme yleensä kaksistaan kotiin. Hostäiti ei nopean elämänrytminsä ja vilkkaan suhde-elämänsä takia välillä muistanut varata ruokaa jääkaappiin tai ajatella, miltä vaihto-oppilaasta tai 11-vuotiaasta pojasta tuntuu, kun äiti ei tahdo tehdä mitään koko perheen kanssa. Myöhemmin paljastui, että host-äitini tuli raskaaksi vasta 19-vuotiaana ja avioitui heti asian tullessa ilmi, joten eron jälkeen hän mitä todennäköisemmin eli vain menetettyä nuoruuttaan. Mukava nainen hän oli kaikin puolin ja itse pystyin viettämään aikaa ystävieni kanssa äidin ollessa muualla, mutta ranskalaiseen perhe-elämään en perheen kanssa olisi koskaan päässyt tutustumaan. Siksi olen todella iloinen, että hostäiti itse tajusi tämän ja pyysi perheenvaihtoa. Päivä lähtöni jälkeen äidin sanotaan muuttaneen pohjoiseen oman äitinsä luokse, mutta mistään en voi mennä takuuseen. 

Vaikka perheenvaihto tuntui joissain vaiheissa maailmanlopulta, en kuitenkaan koskaan ajatellut Suomeen palaamista tai luovuttamista. Hullu ajatus! Melkein heti uuteen perheeseen saavuttuani huomasin kuinka ihana ja erilainen uusi perhe oli. Nykyiseen perheeseeni kuuluu siis eläkkeellä oleva pariskunta, heidän 21-vuotias poikansa ja peini kissa, Mimi. Poika opiskelee parhaillaan yliopistossa toisella paikkakunnalla ja hostäitini opiskelee eläkepäivillään saksaa ja käy päiväkodeissa lukemassa lapsille satuja. Edellisiltä ammateiltaan äitini on opettaja ja isäni työskennellyt kiinteistönvälitysalalla. 

Uuden perheen kanssa olemme kiertäneet autolla ympäri Pays de la Loirea ja olen saanut nähdä hirveästi Ranskaa. Ei vain maisemia ja paikkoja, vaan myös oikeata ranskalaista perhe-elämää, ranskalaisia perinneruokia ja tapoja. Olen uudessa perheessäni oikeasti hyvin onnellinen, ja niin tyytyväinen siihen, että vaihdoin perhettä. En vaihtaisi kuitenkaan ensimmästä perhettänikään; vastoinkäymiset opettavat arvostamaan kaikkea hyvää elämässä; ja tällä hetkellä, olen onnellisempi kuin koskaan. Rakastan Ranskaa ja suunnittelen jo, miten ihmeessä tulen sopeutumaan Suomeen enää. Ranska on niin iso osa minua jo nyt.

Tiivistettynä; nokka kohti uusia kokemuksia ja positiivinen asenne mukaan. Näiden kahden asian avulla pärjää yllättävän pitkälle. Vaihtovuosi on lyhyt – siitä täytyy osata ottaa kaikki irti.

Ensi postauksessa kerron vähän lisää paikoista, joissa olen viimeisen kuukauden aikana käynyt.

Stay tuned!

Elisa