Ranska kohdemaana – eroista Ranskan eri alueiden välillä

Edellisen kirjoitukseni vastapainoksi ajattelin kirjoittaa blogitekstin, jossa pureudun tarkemmin Ranskaan kohdemaana, ranskalaiseen kulttuuriin ja elämiseen Ranskassa; pallo pysyy siis vieläkin ranskalaisessa arjessa, mutta tällä kertaa ajattelin keskityn enemmän alueellisiin eroihin Ranskan eri osien välillä. Vuorossa on lokakuun postauksen tavoin siis kunnon infopläjäys, ja varoituksen sanana näin alkuun, että jos vaihtovuosi Ranskassa ei kauheasti kiinnosta, niin tämä voi olla aika tylsää luettavaa. Teksti tulee olemaan pitkä, mutta suurinosa siitä on kuvia, joten ei kannata pelästyä. (Älyttömän suuret kiitokset Etelä-Ranskassa vaihtovuottaan viettävälle Mirkalle, joka antoi minulle luvan käyttää kuviaan tässä postauksessa!)

yleisesti Ranskasta

Heti alkuun minun on mainittava, että Ranska on aivan suunnattoman iso ja runsasväkinen maa verrattuna Suomeen. Itse en ole kauheasti matkustanut, joten tämä oli yksi niistä asioista, joka yllätti aika paljon. Asukkaita Ranskassa on noin 66 miljoonaa (verrattuna Suomen 5,4 miljoonaan) ja pinta-alaa melkein puolet enemmän, 550 000 neliökilometriä. Ranskalla on seitsemän rajanaapuria, joista eniten yhteistä rajaa on Belgian, Espanjan ja Sveitsin kanssa. Maalla on rantaviivaa yli 3 000 kilometriä esimerkiksi Välimeren ja Atlantin valtameren rannalla: Atlantin rannalla oleva Länsi-Ranska on tunnettu sateisuudestaan, mutta samalla myös kulttuurierikoisuuksistaan ja tasaisista viljelysalueistaan – Välimeren ranta-alue taas on upeaa palmujen ja hiekkarantojen rikastamaa turistialuetta. Lisäksi Ranskaa halkovat etelässä Pyreneiden vuoristot ja Idässä Alpit. Samaan vuodenaikaan voi toisella puolella Ranskaa sataa lunta ja toisella puolella olla vielä 20° astetta lämmintä. Ranskan korkein kohta sijaitsee Alpeilla (4810m) ja matalin kohta kaksi metriä merenpinnan alapuolella Rhônejoen suistossa. Manner-Ranskan keski- ja eteläosissa sijaitsee Keskiylänkö (le Massif Central), joka kattaa suunnilleen kuudesosan maan pinta-alasta.

Manner-Ranska on maantieteellisesti jaettu 13 eri régioniin. Siitä edelleen ne jaetaan pienempiin alueisiin, departementteihin, joita Ranskassa on 101. Jokaisella régionilla on joku oma erikoisuutensa liittyen kulttuuriin, perinteisiin, ruokaan tai pukeutumiseen. Ranskan nähtävyystarjonta ei rajoitu Pariisin Eiffel-torniin tai Mona Lisaan, vaan kiinnostavia kohteita ja upeita elämyksiä löytyy kauniin Pariisin ulkopuoleltakin. Esimerkiksi arkkitehtuuri on Ranskassa ihan mielettömän upeaa, ja esimerkiksi vanhoja linnoja on Ranskassa tuhansia. Pelkästään minun régionissani sijaitsevassa Loiren laaksossa niitä on lähes tuhat eri aikakausilta. 

Oma régionini on Pays de la Loire, joka on Bretagnen jälkeen Ranskan läntisin région.

Minne päin Ranskaa kannattaa suunnata?

Ensimmäisenä alueista tahdon höpötellä Länsi-Ranskasta, koska täällä vietettyä aikaa on nyt tullut kuluneeksi jo seitsemän kuukautta. Kun tein Exploriuksen aluevalinnan viime helmikuussa, oli toiveenani päästä aivan Etelä-Ranskaan, Espanjan rajalle. Saadessani sijoitustietoni toukokuun lopussa huomasin, että perheeni asuu lähes toisella puolella Ranskaa lähellä länsirannikkoa. Tämä tieto harmitti minua aluksi, koska googletellessani aluetta sain vain tietoa siitä, kuinka paljon täällä sataa ja kuinka kylmänkostea talvi täällä on. Länsi-Ranska tarjoaa kuitenkin paljon enemmän. Löysin Iltalehden artikkelin, jossa kerrotaan hyvin vierailemisen arvoisista kohteista, joihin jokaisen Länsi-Ranskasta kiinnostuneen kannattaa tutustua. Ja ihan oikeasti, sateisia päiviä täällä on paljon harvemmin kuin Suomessa. Koko Länsi-Ranskan läpi kantavia teemoja ovat merenranta ja lukuiset muut vesialueet, jotka koristavat muuten niin tasaista maastoa.

Alueeni pääkaupungista Nantesista on näiden seitsemän kuukauden aikana mudostunut minulle tärkeä päivänvietto- ja shoppailukaupunki. Nantes on ihana yhdistelmä keskiaikaisia rakennuksia (esimerkiksi Nantesin linna, jonne on ilmainen sisäänpääsy) ja moderneja rakennuksia, kuten pilvenpiirtäjät ja kauniit suihkulähteet. Lisäksi kaupungista löytyy paljon pikkuputiikkeja ja leipomoita, joista löytää mitä upeimpia ranskalaisia herkkuja. Kuvassa Nantesin saaren elefantti, joka kuuluu Nantesin saaren robottien kokoelmaan.

Nantesissa kulkeminen on helppoa rautiovaunuilla, joita kulkee eri pysäkkien välillä noin viiden minuutin välein. Ratikkaan hyppäämiseen ei tarvita edes lippua, ja matka esimerkiksi juna-asemalta kaupungin keskustaan käy viidessä minuutissa. ©Bernard Lafond

Yksi lempiasioistani Länsi-Ranskassa on kielen helppous. Länsi-Ranskassa ei ihmisillä ole juuri minkäänlaista murretta verrattuna muihin alueisiin: Pariisissa ranskalaisilla on tietynlainen slangi (ero on verrattavissa esimerkiksi suomen puhekielen ja stadin slangin väliseen eroon), idässä (Alsacen alue, Strasbourg) kielessä on saksankielinen lisä, kun taas etelässä kieleen vaikuttaa vahvasti Espanjan läheisyys. Pohjois-Ranskan murre on varsinkin etelässä suuri naurunaihe ja siitä onkin tehty yksi Ranskan suosituimmista elokuvista (Bienvenue chez les Ch’tis). Elokuvan päähenkilö joutuu työnsä vuoksi muuttamaan aurinkoisesta ja lämpimästä Etelä-Ranskasta kylmään pohjoiseen, Nord-Pas-de-Calais’n alueelle lähelle Belgian rajaa. Mainittakoon sen verran, että iso osa Ranskan sisäisestä muuttoliikkeestä suuntautuu Pariisin lisäksi Etelä-Ranskaan, eikä pohjoinen todellakaan ole sitä houkuttelevinta aluetta ranskalaisten keskuudessa. Itse en ranskalaisten suusta kuullut yhtään positiivista kommenttia Nord-Pas-de-Calais’iin liittyen. Suurin osa on sitä mieltä, että heidän puhumaansa murretta ei ymmärrä. Ja täytyy sanoa, että vaikka katsoin leffan tekstitettynä ranskaksi, niin ihan kaikkea en kyllä ymmärtänyt minäkään. 

Värikäs Lille on Nord-Pas-de-Calais'in pääkaupunki. Kaupungilla on vahva kulttuuriperinne ja mielenkiintoinen historia aina 1000-luvulta lähtien. ©Michele*mp

Mirkan aluevalvoja ja hostäiti järjesti kaikille Etelä-Ranskassa vaihtovuottaan viettäville oppilaille joulun alla reissun Strasbourgiin, joka sijaitsee Koillis-Ranskassa. Strasbourghin yksi tärkeimmistä ja kuuluisimmista perinteistä on "Marché de Noël”, joulumarkkinat, jotka Strasbourghissa ovat erittäin suuret.

Strasbourgh

Mutta sitten siihen asiaan, mistä minun piti alun perin kirjoittaa, nimittäin eroihin Ranskan eri osien välillä. En ole asiantuntija, joten lisätkää ihmeessä, millaisia kokemuksia teillä on aiheesta. Minun käsitykseni Etelä-Ranskasta muodostuu siis tuon elokuvan ja kuulopuheiden perusteella, Pohjoisesta taas on vähän enemmän tietoa.

Ensiksikin, ihmiset ovat erilaisia. Etelässä ollaan kyllä kohteliaita, mutta ainakin ystäväni on kertonut, että varsinkin vaihtovuoden alussa oli todella vaikea tutustua kunnolla paikallisiin. (Suurin osa hänen kavereistaan oli siis alkuun muita vaihtareita, niin kuin varmaan käy 90 prosentille vaihtoon lähtevistä.) Ihmiset kyllä juttelivat ja ainakin jossain määrin osoittivat kiinnostusta kaverini kotimaata kohtaan, mutta silti porukkaan ei ihan kunnolla päässyt mukaan. Ihmiset olivat ehkä sillä tavalla sisäänpäinkääntyneitä, että oman ryhmän sisällä oltiin mukavia, mutta tähän ryhmään ei sitten ulkopuolisia hyväksyttykään mukaan. Pohjoisessa (pois lukien Pariisi, se on ihan oma lukunsa sitten ystävällisyyden suhteen) ihmiset taas ovat ehkä hivenen vieraanvaraisempia ja ottavat muualta tulleetkin paremmin mukaan. 

Yksi hyvinkin tuttu reaktio tuossa Ch’ti-leffassa oli eteläranskalaisten (ja yleensäkin ranskalaisten) suhtautuminen kylmyyteen. Vaikka ulkona olisi +20 astetta ja aurinko paistaa, niin suurin osa ihmisistä kulkee Montpellierissä vielä farkut jalassa ja takki päällä. Jos lämpötila putoaa +10 niin jo aletaan valitella kylmyyttä. Ja lähes jokainen ihminen, joka on kuullut minun olevan Suomesta, on todennut: ”Il fait froid là-bas chez vous, non?” (Siellä teillä päinhän on kylmä, eikös?) Ja ihan turha siinä oli yrittää selitellä, että kyllä Suomessakin joskus on ihan hellettä eikä aivan koko aikaa kuljeta toppatakit päällä. Helpommalla pääsee kun toteaa vain, että talvella voi olla jopa -30 astetta pakkasta. Siinä riittää taas ranskalaisilla ihmettelemistä hetkeksi aikaa. Etelässä tämä vastakkainasettelu Suomen ja Ranskan lämpötilojen välillä on vieläkin rajumpi kuin täällä Länsi-Ranskassa. 

Carnaval de Limoux on maailman pisimpään kestävä karnevaali, sillä esityksiä on joka viikonloppu yli kolmen kuukauden ajan. Se järjestetään Limoux’in kaupungissa, Etelä-Ranskassa.

Etelä-Ranskalle tyypillisiä maisemia ovat vuoristot ja niiden rinteille rakennetut talot.

Suurimmat erot Ranskassa löytyvät juurikin murteen, lämpötilan ja ympäristön väliltä. Suosittelen vaihtovuotta harkitseville valitsemaan sen alueen, joka yksinkertaisesti vain tuntuu kaikista kivoimmalta, kun vaikka Google kuvahakua selaa. Vaihtovuoden tekevät loppuenlopuksi ne ympärillä olevat ihmiset, eivät niinkään maisemat. Ja huolimatta siitä, mille alueelle sijoittautuu Ranskassa, kannattaa kuitenkin muistaa, että ranskalaiset ovat alueesta huolimatta perusluonteeltaan aika samanlaisia. Luin Ranskassa asuneen Hannan blogia, joka oli blogipostauksessaan (Neljän asuinmaan plussat ja miinukset) luetellut yhdeksi Ranskan miinuksista itse ranskalaiset. 

"Vaikka kuinka paljon tykkäänkin ranskalaisesta kulttuurista, niin sitä ei voi kiistää, etteivätkö ranskalaiset olisivat hieman….ranskalaisia. Kukaan muu kuin ranskalainen ei osaa tuhahtelemalla ilmaista yhtä montaa (yleensä tyytymättömyyttä ilmaisevaa) tunnetilaa ja kun ranskalainen kokee saavansa epäoikeudenmukaista kohtelua, hän menee lakkoon ja protestoi äänekkäästi tilannetta vastaan. Espanjassa jouduin aika paljon tilanteisiin, joissa keskustelukumppanina oli yliopiston toimintaan tuohtunut ranskalainen, eivätkä kyseiset keskustelut olleet todellakaan sieltä miellyttävimmästä päästä. Non, c’est IM-PO-SSI-BLE! (Silmien pyörittelyä) Putain… (halveksiva tuhahdus). Sanotaanko näin, että ranskalaiset osaavat olla haasteellisia."

Vuosi Ranskassa ei tule olemaan sateenkaaria ja perhosia, mutta hyödyt, joita Ranskassa vietetystä vuodesta voi saada, ovat sen arvoiset. Ranskaa puhutaan laajasti (jokaisessa maanosassa) muun muassa Belgiassa, Sveitsissä, Monacossa, Andorrassa, Kanadassa (Qubec), Luxemburgissa ja Etelä-Afrikassa. Ranskan kielitaito avaakin tulevaisuudessa monia ovia niille, jotka sitä osaavat. Joka tapauksessa vaihtovuoden aikana pääsee koulussa ja parhaimmassa tapauksessa myös isäntäperheenkin kanssa tutustumaan hyvin monipuolisesti ranskalaiseen historiaan ja kulttuuriin. On kuitenkin tärkeää lähteä Ranskaan avoimin mielin ja ilman ennakko-olettamuksia, sillä arki Ranskassa on todella raskasta. Kuten minkä tahansa vaihtovuoden aikana, saa Ranskastakin hyviä ystäviä ja unohtumattomia kokemuksia. Vie kuitenkin aikansa, ennen kuin ranskalaiseen ajattelutapaan pääsee kunnolla sisään ja oppii käyttäytymään heidän seurassaan ns. "oikein".

Tälläistä tällä kertaa! Minulla on nyt kaksi viikkoa lomaa ranskalaisten ylioppilaiskokeiden takia, joten luvassa on varmasti vähän tiheämpään tahtiin tekstejä. Tänäänkin sain vain makoilla terassilla auringossa koko iltapäivän kun kirjoittelin tätä. Parhaimmillaan päivällä oli +25 astetta lämmintä! Ensi keskiviikkona menen kaverilleni pariksi viikoksi ja reissattua tulee varmasti normaalia enemmän, joten siitäkin on luvassa lisää asiaa tulevien viikkojen aikana.  Siihen asti "à la prochaine" eli seuraavaan kertaan,

Bisous,

Elisa