Pääsiäisloma Les Sables-d'Olonnessa (week 2)

Toinen lomaviikko hujahti ohi ihan yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin. Jaden vanhemmat ja mummi lähtivät sunnuntai-iltana takaisin ykkösasunnoilleen alkavasta työviikosta johtuen, mutta me Jaden kanssa jäimme kesäasunnolle vielä torstaihin asti. Saman päivän iltana Jaden täti (hänen äitinsä sisko, isovanhempien toinen tytär) tulivat muutamaksi päiväksi miehensä ja kaksivuotiaan lapsensa kanssa käymään. Päivien mittaan meillä kävi myös muita vieraita, ja iltaa vietettiin usein takkatulen ääressä jutellen ja viiniä juoden. Jaden täti perheineen lähti asunnolta varhain keskiviikkoaamuna, jonka jälkeen jäimme pariksi yöksi Jaden ja hänen vaarinsa kanssa kolmistaan.

Kulunut viikko on ollut hirmuisen rentouttava. Alkuviikosta olimme kahtena peräkkäisenä päivänä rannalla ottamassa aurinkoa ja keskiviikkona aloittelin jo ihan vähän läksyjä. Keskiviikkoiltana tein myös Jaden kanssa makaronilaatikkoa, josta myös hänen vaarinsa tykkäsi ihan hirmuisen paljon! Viiden hengen annoksesta jäi ihan pikkaisen yli, ja se otettiin talteen Jaden mummia varten. Tuntui tosi hyvältä itsekin syödä makaronilaatikkoa näiden kahdeksan Ranskassa vietetyn kuukauden jälkeen! Kokatakaan en ole saanut hetkeen. Torstaina lähdimme iltapäivällä Jaden isovanhempien ykkösasunnolle Nantesiin, jossa Jaden mummi jo meitä odottelikin. Makaronilaatikon ohjeen kirjoitin ranskaksi hänen reseptikirjaansa illalla nimellä ”macarons dans une boîte”, makaronit laatikossa.

Ihailen ranskalaisten taitoa nauttia elämästä. Arki on Ranskassa hyvin raskasta, mutta sitä tasapainottavat vastaavasti pitkät ja rentouttavat lomat. Söimme kahtena päivänä viikon sisään ulkona (yhtenä iltana kiinalaista, toisena pitsaa ja pastaa italialaisessa ravintolassa) ja joka aterialla  juotiin viiniä. Pitkät ja rentouttavat aamut auringonpaisteessa terassilla vaihtuivat päivän mittaan suoraan lounaaksi, ja ruokana oli joka päivä jotain uutta grilliruokaa (makkaroita, bratwursteja, pihvejä, kanaa) ja jälkiruuaksi kakkuja ja leivoksia. Jos minä jotain lomalla olen tehnyt, niin syönyt – samaa mieltä taitaa olla vaakakin. Ranskalainen pääsiäinen on hyvin vapaamuotoinen, eikä eroja Suomen vastaavaan oikeastaan ole. Ainoa hauska pikku eroavaisuus ranskalaisessa pääsiäisessä on, ettei suklaamunia muni kukko tai kana – vaan kirkonkellot. Tämä juontaa juurensa yhteen tarinaan, joka suomeksi kuuluu kuta kuinkin näin.

Ranskassa kirkonkellot soivat joka päivä, paitsi pääsiäisenä. Silloin, pitkänäperjantaina ja pääsiäislauantaina, kirkolta ei kuulu ääntä, koska kellot ovat lähteneet reissuun: ne ovat lentäneet Roomaan. Kun ne sitten pääsiäissunnuntaina jälleen palaavat,  pudottavat ne lasten pihoille suklaamunia. Ja kokemukseni mukaan aikamoisen määrän.

Maisemia Les Sables-d'Olonnesta.

Kävimme torstaina myös ranskalaisella kirpputorilla. Mukaan tarttui Coldplayn Death and All His Friends -levy.

Keskiviikkona kaupunkia kiertäessä tuli poikettua myös Les Sables-d'Olonnen katoliseen kirkkoon.

Harmittaa hiukan palata arkeen. Viimeisen kahden viikon aikana on ollut niin kiireetöntä ja minulla on oikeasti ollut aikaa tehdä asioita, joista tulee hyvä olo: nukkua pitkään, kirjoitella blogia, tehdä ruokaa, lukea kirjoja. Juuri nyt Suomeen palaamisen ajatteleminen tuntuu ihan liian haikealta…

kaksi päivää lomaa jäljellä. Otan vielä näistä viimeisistä päivistä kaiken irti! Sunnuntaista tulee mielenkiintoinen, sillä silloin käydään Ranskan presidentinvaalien ensimmäinen kierros.

Näissä tunnelmissa tulevaa viikonloppua kohti,
bisous,
Elisa