NOËL FRANÇAIS – RANSKALAINEN JOULU

Niin se joulu sitten meni ja tuli! Vielä joulukuun alussa mulla ei ollut yhtään joulufiilistä, vaikka joulukuusi tuotiin sisälle jo 6. päivä ja hostvanhempani hössöttivät lahjojen ja jouluvalmisteluiden kanssa lähes koko kuukauden. Kuitenkin nyt kun joulu sitten vihdoin saapui ja sai itsekin avata muutaman Suomesta tulleen lahjapaketin, niin kyllä minustakin alkoi pikkuhiljaa tuntua joululta. Fiilis tuli siis vähän viiveellä, mutta tulipahan kuitenkin!

Ranskalainen joulu osoittautui päivien mittaan hyvin erilaiseksi kuin suomalainen joulu. Ranskassa jouluaatto, 24. päivä, on tavallinen työpäivä. Vielä jouluaattona tehdään viimeisiä jouluostoksia, käydään leipomossa hakemassa joululeipiä ja valmistellaan joulua. Meillä jouluaattoaamu vietettiin mummolassa, jossa käytimme aamun ranskalaisen joulukakun, Bûche de noëlin, valmisteluun. Käytännössä se on siis suklainen kääretorttu, joka koristellaan muistuttamaan halkoa. Tämän jälkeen menimme host-äitini vanhempien luo syömään koko suvun kanssa kakkua ja juomaan viiniä.

Varsinainen joulu alkaa Ranskassa vasta jouluaattoiltana. Jotkut perheet osallistuvat keskiyöllä ensin messuun, jonka jälkeen palataan kotiin nauttimaan herkkuja perheen ja ystävien kesken. Meillä perhe ei kuitenkaan ole niin uskonnollinen, joten sukujuhlien jälkeen tulimme suoraan kotiin valmistelemaan jouluruokaa. Tyypillisiä ranskalaisia jouluherkkuja (joita meidänkin joulupöydästämme löytyi) ovat mm. kalkkuna, osterit ja hanhenmaksa nautittuna hyvien viinien ja samppanjan kera. Lahjojen avaaminen tapahtuu yleensä keskiyöllä tai joulupäivän aamuna, mutta koska meillä joulu keskittyi vahvasti sekä 24. päivän iltaan ja 25. päivään, avasimme osan lahjoista ensin keskiyöllä ja loput joulupäivän iltana yhdessä perheen isän vanhempien kanssa. Kun lapset olivat pieniä, toi joulupukki lahjat yleensä savupiipun edustalle aseteltuihin kenkiin, ei niinkään joulukuusen juurelle – joulukuusta tärkeämpi joulukoriste on ranskassa jouluseimi, la crèche.

Ranskalainen joulu keskittyy hyvin paljon ruuan ympärille. Kalkkunan, ostereiden ja hanhenmaksan lisäksi varsinkin omalla alueellani tyypillinen jouluruoka on merenelävätarjotin, jossa on simpukoita sekä viittä erilaista rapua (oikeasti niillä kaikilla on omat nimensä mutta itse en kyllä yhtään muista mikä on mikäkin) ja koko komeus on yhdellä isolla lautasella keskellä joulupöytää. Ja pöydästähän ei poistuta ennen kuin koko lautanen on tyhjä. Kaikenkaikkiaan jouluaattona söimme ilta kahdeksasta keskiyöhön ja seuraavana päivänä iltapävä yhdestä ilta kahdeksaan. Vielä nyt 26. päivän iltanakin tuntuu, ettei tarvitse syödä yhtään koko seuraavaan viikkoon!

Lähetin joulukuun alussa perheelleni lahjapaketin Suomeen, jossa oli jokaiselle perheenjäsenelleni jokin pieni lahja Suomesta – suklaata, pienimmälle siskolleni pehmolelu, koruja ja sen sellaista. Samoin perheeni (vanhempani ja mummoni) lähettivät minulle muutaman postipaketin. Olin oikeasti tosi yllättynyt siitä kuinka paljon lahjoja loppuenlopuksi sain – suklaata ja meikkejä isäntäperheeltäni sekä myös mielettömästi kaikkea tarpeellista ja kivaa pientä perheeni lähettämistä suomipaketeista: sukkia, salmiakkia, suklaata ja pikkusiskoni omatekemä kaulakoru. 

Hyvillä mielin lomailen vielä seuraavan viikon jonka jälkeen on taas aika palata koulunpenkille. Aika siis siirtää katse kohti kevättä ja tavallaan ”toista vaihtovuoden puolikasta” vaikka ei ihan puolessa välissä ollakaan – kevät tahtoo joka vuosi vain mennä niin nopeasti ohi, ettei sitä tajuakaan.

Tälläinen lyhyt selostus tällä kertaa

palataan ensi postauksen parissa,

Elisa

KUULUMISIA JA ASIAA KOTI-IKÄVÄSTÄ

Voihan. Taas jokunen tovi vierähtänyt viime postauksesta – anteeksi siitä. Koko ajan tuntuu olevan menoa jonnekin, eivätkä ajatukset ja kuulumiset yksinkertaisesti ole päässeet tietokoneen näppäimistölle asti (eikä sen kummemmin myöskään puhelimen näppäimistölle, anteeksi kaverit siitä!) Nyt kuitenkin kun vihdoin aikaa riittää ja on loma, niin ajattelin hiukan kertoa kuulumisia!

Tosiaan viime postauksen aikoihin olin juuri vaihtanut perhettä sun muuta. Asun vakituisesti samassa perheessä edelleen ilman muuta, mutta joulun ajaksi tulin väliaikaiseen isäntäperheeseen tilanpuutteen vuoksi. Hostvanhempani matkustavat jouluksi pohjois-Ranskaan pojalleen, joka sattuu asumaan pienessä kaksiossa tyttöystävänsä kanssa. Kun samaan kaksioon tungetaan vanhemmat sekä molemmat pojat ja heidän tyttöystävänsä, alkaa ylimääräinen tila olla aika vähissä. Ymmärrettävää, enkä välttämättä olisi halunnutkaan nukkua kaksion lattialla patjalla viiden muun ihmisen kanssa.

Majailen tosiaan toista päivää täällä toisen isäntäperheen luona. Kaikki vaikuttaa kaikin puolin tosi hyvältä, sillä perhe on jokseenkin hyvin samanlainen kuin oma perheeni kotopuolessa. Vanhemmat harrastavat metsästystä, asuvat keskellä maaseutua isossa omakotitalossa ja lapset ovat tismalleen saman ikäisiä kuin meilläkin kotona. Kaiken lisäksi he ovat tosi mukavia, enkä ole täällä kuin muutaman päivän, joten kaikki on tosi hyvin. Tuntuu jopa ihan kivalta saada omanikäinen hostsisko ja tehdä hänen kanssaan juttuja vaihteluksi 70-vuotiaiden kanssa hengailemisesta. Lol.

Marras- joulukuun läpi kantava teema on ollut aika pitkälle itsensätutkiminen ja tulevaisuuden pohdinta. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että luokkakaverini ovat alkaneet puhua siitä, mitä he tekevät ”Le bac”in jälkeen ja mitä heillä on suunnitelmissa yliopistojen ja muiden suhteen. Samalla myös koti-ikävä, joka varsinkin nyt joulun alla on kasvanut ja piikittelee välillä, on vaikuttanut ”sitten kun palaan Suomeen” -ajatusten voimistumiseen ja yhä kasvavaan miettimiseen. En ole kuitenkaan siitä pahoillani, vaan oikeastaan vain purkanut ajatuksiani paperille piirtämällä aikajanoja ja listaamalla asioita, joista oikeasti tykään ja mitä haluan tehdä. Tämän jälkeen olen laittanut paperit sivuun yhteen isoon kansioon, jota aion sitten Suomeen palattuani tarkastella. Mielestäni on ihan okei tehdä suunnitelmia – ompahan sitten aina jotain jota muuttaa, jos asiat eivät menekään nappiin tai jos mielenkiinnonkohteet muuttuvatkin. 

Koti-ikävästä puhuminen on usein tosi vaikeaa. Ainakin mulle itselleni. Itse olen potenut sitä varsinkin joulukuussa paljon, kun joulu lähenee ja lahjoja pitäisi hankkia. Koti-ikävä on pahimmillaan, kun yhteydenpito vanhempiin kasvaa ja alkaa tajuta, etteivät ne tutut joulurutiinit toistukaan aattoaamuna. Kun kuusenhaku korvautuu supermarketin muovikuusella ja riisipiirakat vaihtuvat patonkiin. hmph. Koti-ikävä ei mun mielestä oo kuitenkaan asia, jota pitäisi hävetä. Päinvastoin. Tottakai rakkaita ihmisiä saa ja pitääkin olla ikävä. Kyse on siitä, osaako sen kääntää voimavaraksi.

Mulla itselläni koti-ikävä ei ilmene yleensä itkemisenä tai ns. ”romahduksina”. Mulla se on enemmän tyhjyyden tuntua, ajoittaisia unia koto-Suomesta ja hetkittäistä alakuloisuutta. Mun lääke siihen on kuitenkin se, että koitan pitää itseni mahdollisimman kiireisenä. Vaikka en kamalasti urheilun perään ole ikinä ollutkaan, niin täällä pelaan käsipalloa kahdesti viikossa. Kun mukaan lasketaan pitkät koulupäivät, ei mulle oikeastaan jää hirveästi aikaa pohtia millaista elämä olisi Suomessa enkä oikeastaan haluakaan. Olen tosi onnellinen täällä ja tuntuu, että päivät ja viikot vierivät ohi ihan yhdessä hujauksessa. Juurihan olin suunnittelemassa ”kolmen kuukauden kuulumispostausta” ja nyt onkin hupskeikkaa vierähtänyt lähes neljä kuukautta siitä, kun astuin lentokoneeseen. Käsittämätöntä.

Tulevina viikkoina luvassa täällä blogin puolella on asiaa ranskalaisesta joulusta, vähän pidempi kerronta reissusta Lontooseen ja mitä luultavammin myös hiukan Suomen ja Ranskan eroavaisuuksien pohtimista. Stay tuned!

Bisous,
Elisa