5+1 VINKKIÄ KIELTEN OPISKELUUN

Kun saavuin ensimmäisen kerran Ranskaan viime kesänä, en osannut edes tilata ruokaa ranskaksi paikallisesta ravintolasta. Nyt, kuusi kuukautta myöhemmin, pystyn katsomaan ranskalaista televisiota ilman tekstityksiä ja ymmärtämään lähes kaiken. Pystyn keskustelemaan politiikasta paikallisten kanssa ja kirjoittamaan tunnilla muistiinpanoja opettajan sanellessa niitä ääneen. 

Nykyään puhun sujuvasti sekä englantia, ruotsia että ranskaa. Pystyn myös keskustelemaan tavallisesti jokapäiväisistä asioista venäjäksikin. Kaikissa kielissä minulla on kuitenkin edelleen opettelemista – enkä kirjoittanut tätä blogitekstiä siksi, että kertoisin sen olleen helppoa. Olen vuosien saatossa käyttänyt useita ja taas useita tunteja sanaston, kieliopin ja lausumisen opiskeluun. Ja voin rehellisesti sanoa, ettei kielen opiskeluun ole olemassa oikoteitä. Itse olen ainakin harjoitellut ihan perseeni kipeäksi. On kuitenkin asioita, joiden avulla voi helpottaa opiskelua huomattavasti. siksi halusin tällä kertaa kirjoittaa vähän erilaisen tekstin ja kertoa omat vinkkini kielten opiskeluun. 

Ja heti alkuun – voin melkein väittää, ettei kenelläkään ole niin sanottua ”luontaista kykyä oppia” kieliä tai niin sanottua kielipäätä; uskaltaisin väittää, että se syntyy useiden vuosien kuluessa, kun itselle sopivat oppimistavat iskostuvat ja itseluottamus ja/tai motivaatio kielen oppimista kohtaan kasvaa. Mielestäni koulussa kielten opiskelu keskittyy liikaa asioiden ulkoa muistamiseen ja virheiden välttämiseen. Muistan esimerkiksi yläasteella tehneeni ruotsin sanakokeita, jotka arvosteltiin kaavalla yksi virhe – yhden arvosanan alempi numero. Sitten kun sen sanakoepaperin sai takaisin ja huomasi kirjoittaneensa muutaman sanan väärin tai sekoittaneensa muutaman sanan keskenään, komeili paperissa heti välttävä tai tyydyttävä. Jatkuva negatiivinen palaute yrittämisestä huolimatta johtikin yläasteen aikana monilla ystävilläni ”Ruotsi on ihan paskaa” ”mulla ei oo yhtään kielipäätä” -tyyppiseen ajatteluun; siksi koenkin, että nykyinen koululaitos antaa liian helposti monille ikäänkuin elinkautisen tuomion. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen – päättäväisyydellä ja pitkäjänteisyydellä kaikki on mahdollista.

1. Kaikki lähtee motivaatiosta

Lukion terveystiedon tunnilla opin, että motivaatiota on kahta erilaista; on sisäistä ja ulkoista motivaatiota. Näistä ensimmäinen on kielen oppimisen kannalta aina parempi. Toisin sanoen; kun kiinnostus tiettyä maata, kieltä tai kulttuuria kohtaan on suuri, haluaa siihen käyttää luonnostaankin aikaa.

Sisäistä motivaatiota voi boostata lukemalla artikkeleita tai katsomalla videoita maasta, jossa kieltä puhutaan ja tutustumalla kulttuuriin – ikäänkuin antamaan itselleen syyn opiskella kieltä. Toisin sanoen; kun sanaston tai kieliopin lukeminen ei nappaa, voi siitä pitää hyvällä omallatunnolla taukoa ja selata vaikka YouTubea vähän aikaa. Ulkoisella motivaatiolla, joka syntyy esimerkiksi palkkion toivossa, voi kuitenkin paikata sisäistä motivaatiota. Tälläinen motivaation lähde voi esimerkiksi olla ulkomaanmatka, hyvä ylioppilaskoearvosana tai kiinnostava henkilö, jonka kanssa haluaa puhua tiettyä kieltä. Tärkeää on tietää, miksi haluaa opiskella kieltä, että motivaatio riittää myös pitkällä juoksulla.  

2. Keskustelu, keskustelu, keskustelu

Jos on olemassa yksi oikotie kielen oppimiseen, on se keskustelu. Keskustelu voi olla outoa, hankalaa tai jopa hieman rasittavaakin, mutta myös erittäin käytännöllinen tilaisuus soveltaa sanastoa ja huomata, mitä sanoja tai lauseita jokapäiväisissä keskusteluissa oikeasti tarvitsee. Yksi tunti jatkuvaa keskustelua sanakirjan tai kääntäjän avulla onkin yhtä tehokas tapa oppia kieltä kuin viisi tuntia luokkahuoneessa tai kymmenen tuntia itsenäistä opiskelua – tuloksia ei välttämättä vain huomaa niin nopeasti, kun esimerkiksi kurssien sanakokeissa arvioidaan vain tiettyjen, opiskeltavien kappaleiden sanat. Mikään opeteltu ei kuitenkaan mene hukkaan. Kun uusia sanoja käyttää tietyissä lauserakenteissa toistuvasti, muistuvat sanat mieleen näiden esimerkkilauseiden avulla helpommin, kuin sanastosta ulkoa opetellut sanalistat. Myös tunteet ovat sidoksissa muistiin.

3. Aloita opiskelemalla kielen 100 yleisintä sanaa

Uutta kieltä aloittaessani olen monesti koulun painostuksesta tehnyt sen virheen, että opiskelen kirjan takaa vain yhden tietyn teeman sanalistoja: ruokasanoja, vaatesanoja tai värejä. Oikean keskustelun koittaessa kuitenkin puolet näistä sanoista on unohtunut tai niitä ei edes tarvitse: helpommalla pääsee opiskelemalla tai jo ennestään tutun kielen kanssa kertaamalla 100 yleisintä sanaa, joita varmasti tarvitsee joka keskustelussa.  Esimerkiksi – englannissa 300 yleisintä sanaa kattavat 65% siitä, mitä äidinkielenään englantia puhuvat käyttävät keskusteluissa päivittäin.

4. Parhaat sovellukset ja nettisivut kielitaidon boostaamiseksi 

Internet on täynnä sovelluksia, joiden avulla kielten opiskelu sujuu vaivattomammin ja jotka auttavat jäsentämään ajatuksia. Parhaimmaksi sovellukseksi itselleni olen todennut Duolingon, joka toimii oikeastaan kuin yksilöllinen E-kirja: sovellus tekee aloittaessasi  lähtötasotestin ja sijoittaa sinut sen perusteella tietylle tasolle. Se laskee montako sanaa tunnet – se kertoo, mitkä osa-alueet tai aihesanat kaipaavat harjoittelua sekä sisältää kaikentyyppisiä tehtäviä aina kuullunymmärtämisestä lausumiseen ja keskustelemiseen robotin kanssa. Itse tykkään Duolingossa myös siitä, että se muistuttaa harjoituksen tekemisestä joka päivä – ja päivittäisen tavoitteen voi asettaa itse. 

Oikeaa keskustelukumppania kaivatessa suosittelen Interpalsia. Itse olen käyttänyt sovellusta useita vuosia. Sen avulla voi tehdä oman henkilökohtaisen profiilin, etsiä ihmisiä kansallisuuden- ja tai kielen perusteella, harrastaa ”language-exchange”a eli toisin sanoen esimerkiksi jutella sellaisen henkilön kanssa, joka haluaa oppia sinun äidinkieltäsi ja toisin päin.  

Varsinkin koulun kanssa tosi käytännöllinen sovellus on Quizlet, joka sopii erityisesti sanaston harjoittelemiseen. Sovelluksesta voi hakea esimerkiksi ihan tiettyä kirjaa ja kappaletta ja tehdä harjoituksia siihen liittyen. Muhun uppoaa ainakin tämä kyseinen taktiikka paljon helpommin kuin kynän ja paperin kanssa opiskelu! Sovelluksen avulla voi myös tehdä ”study settejä” tietyn aihekokonaisuuden harjoittelemista varten – esimerkiksi jakson aikana käydyt sanastot voi helposti kerätä yhden otsikon alle ja kerrata sillä tavalla koetta varten.

5. Post-it laput 

Ranskassa olen useassa kodissa törmännyt siihen, että esimerkiksi lapsien vessan oveen on kiinnitetty lista kaikkien maiden lipuista tai pääkaupungeista ranskalaista ylioppilaskoetta varten. Samaa voi soveltaa kielten opiskeluun – kun sanoja, rakenteita ja kielioppisääntöjä näkee usein, painuvat ne väkisinkin mieleen. Jos esimerkiksi viikkoa ennen sanakoetta ottaa listan opiskeltavista sanoista aamupalapöytään ja katselee sanoja ihan sivusilmällä pitkin viikkoa, on kokeeseen kertaaminen huomattavasti helpompaa koetta edeltävä iltana, kun sanastosta on jo ennestään jäänyt jotain mieleen.

+1. Facebook chat + Google Translate = Winning.

Älä pelkää tai häpeä käyttää Google kääntäjää keskustellessasi vieraalla kielellä. Oman kokemukseni perusteella Google kääntäjä toimii mainiosti esimerkiksi lyhyiden lauseiden tai tiettyjen lauserakenteiden kanssa, jotka haluaa tarkistaa ennen lähettämistä. Kääntäessä kannattaa kuitenkin muistaa olla kääntämättä liian pitkiä lauseita, ettei käännöksestä tule ihan järjetön. Yksittäisten sanojen kanssa Sanakirja.org toimii jopa Google kääntäjää paremmin. 

MENNEESTÄ JA TULEVASTA – VUOSI 2016 PÄHKINÄNKUORESSA

Heippahei taas! Sain kuin sainkin vihdoin valmisteltua ja julkaistua Englannin-reissustani kaikki neljä postausta tänne bloginkin puolelle. Viime viikkoina on tapahtunut niin hyviä kuin huonojakin asioita, mutta nyt tilanteen rauhoituttua on taas enemmän aikaa kirjoitella. Minulla oli oikeastaan tarkoitus kirjoittaa jo kuukauden alussa vähän ranskaisesta uudestavuodesta, kun kyseinen aihe oli ajankohtainen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan; nopean vuosikatsauksen lisäksi ajattelinkin tässä postauksessa kirjoitella ylös tekemiäni uudenvuodenlupauksia. Ovatpahan ne sitten tallessa vain muutaman klikkauksen päässä, jos meinaavat unohtua!

Ranskalainen uusivuosi oli mielestäni paljon vaisumpi suomalaiseen vastaavaan verrattuna. Ranskassa ei kauhean monessa perheessä ole tapana edes ampua raketteja tai sytyttää tähtisädetikkuja, mikä on mielestäni tosi outoa. Ranskalaiseen uuteenvuoteen kuuluu kuitenkin sen sijaan juhlapäivällinen, jolloin syödään vähintäänkin yhtä paljon kuin jouluna. Meille ”nuorisolle” uusivuosi on kuitenkin enemmän kaverijuhla, jolloin kippistetään ja juhlitaan ihan samalla tavalla kuin meillä Suomessakin. Itse olinkin viettämässä uuttavuotta kavereideni kanssa, joten meillä ei uudenvuoden päivällistä ollut. 

Uutenavuotena koko joulun yli kestänyt koti-ikävä alkoi vihdoin helpottaa. Vaihtovuodelle lähtiessäni ja erilaisissa lähtövalmennuksissa  ollessani meille muun muassa kerrottiin, että nimenomaan joulun aikaan onkin usein se suurin koti-ikävä, kun kaiken ”uuden viehätys” alkaa olemaan tiessään ja omalle Suomen perheelle pitäisi alkaa miettiä joululahjoja. Myös pitkällä lomalla on varmasti osuutta asiaan, kun kaikki harrastukset ja koulu ovat tauolla. Vaikka itse olin tietoinen siitä, että koti-ikävä saattaa jossain välissä iskeä kovaakin, yllätyin siitä, ettei se purkautunut ulos jatkuvana itkemisenä, vaan enemmänkin keskittymisvaikeuksina koulussa ja yleisenä alakuloisuutena. Viimeiset kaksi kuukautta ovat kuitenkin sujuneet koti-ikävän osalta todella hyvin, kun ylimääräistä aikaa ei juuri oikeastaan ole ollutkaan!

Syy, miksi palaan koti-ikävästä puhumiseen yhä uudelleen ja uudelleen on, ettei sen aiheuttamat negatiiviset tuntemukset ole saaneet aikaan pelkästään huonoja asioita. Olen vuoden aikana oppinut arvostamaan valtavasti aiemmin ehkä itsestäänselvyyksinäkin pitämämiäni asioita; kavereita, yhteisiä kahvihetkiä, omaa kotimaata ja kieltä, tietynlaista vapautta kulkea ja puhua asioista joista pidän sekä tietenkin, perhettä. Uutenavuotena uusien kavereideni kanssa ollessani pysähdyin hetkeksi miettimään sitäkin, että tasan vuosi sitten ajatus vuodesta Ranskassa oli vain kaukainen haave; asia, josta olin kertonut vain läheisimmille ystävilleni ja ehkä ohimennen kysäissyt jotain äidiltäni. Näiden kaikkien tekijöiden seurauksena päädyinkin pohtimaan uudenvuoden merkitystä – ja todellakin, näkemään sen iha eri tavalla. Aiemmin ajattelin vuodenvaihdoksen olevan vain typerä hömpötys, jonka takia joka vuosi on ostettava uusi kalenteri ja ammuttava satojen eurojen edestä raketteja taivaalle – nykyään, näen vuodenvaihdoksen tietyllä tapaa välietappina, jolloin voin pysähtyä muistelemaan ja miettimään mennyttä vuotta. Miettimään, mitä kaikkea saavutin tai mitä jäi saavuttamatta, missä tein oikeita valintoja ja mistä voisin päinvastoin ottaa opikseni.

Vuosi 2016 oli valehtelematta varmaankin elämäni parhain vuosi. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tein politiikan saralla hurjasti töitä; kehitin itseäni, sain mahdollisuuksia oppia ja kultaakin arvokkaampia neuvoja. Sain omin silmin nähdä, miten nuorisopolitiikka toimii ja mikä tärkeintä, ajaa minulle tärkeitä asioita ja aidosti vaikuttaa. Tapasin noin vuosi sitten myös eräät elämäni tärkeimmistä ihmisistä juurikin politiikan kautta, joita ilman en varmaan olisi nyt tässä näinkin mielipiteistäni ja arvoistani varmana, kuin nyt olen.

Toinen aivan älyttömän tärkeä ja siisti asia, mitä vuonna 2016 saavutin, oli neljän vuoden työsuhde. Vielä viime toukokuussa olin varma siitä, etten saisi minkäänlaista työtä kesäksi;  sinnikkyys kuitenkin kannatti ja lopulta noin 30 kilometrin päässä sijaitsevasta kartanosta aukesi minulle kesätyöpaikka. Vaikka työ poikkeaa paljon siitä, mitä tulevaisuudessa tahdon tehdä, olen löytänyt siitä itselleni täydellisen vastapainon kirjojen lukemiselle ja jatkuvalle henkiselle rasitukselle. Työnantajani oma ammatti on sama kuin minun haaveammattini, joten myös neuvoja ja vinkkejä on aina saatavilla, jos joku asia mietityttää. Lukion ensimmäisen vuosi tuli myös kesän itsenäisten kurssien myötä kunnialla suoritettua, ja keskiarvo pyöri koko vuoden 9,5 paremmalla puolella – turhaan siitä vielä yläasteella stressasin! 30.8 käyntiin pyörähtänyt vaihtovuosi on toden totta vielä ikään kuin kerma kakun päälle.

Uudenvuodenlupauksia tein tänä vuonna neljä. Tämä on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun sellaisia teen, sillä aiemmin olen pitänyt niitä lähinnä turhina höpönlöpöinä elämänmuutoksista, jotka latistuvat alle viikossa. Tänä vuonna päätin kuitenkin asettaa muutaman lupauksen ikään kuin ohjeeksi tulevaa vuotta varten. Täältä siis pesee! Vuonna 2017 lupaan siis… 

1. Käyttää kieliopin lukemiseen vähintään 10 minuuttia päivässä, joka päivä. 
...Häh? Kuulostaa omaan korvaanikin hullulta näin ilmaistuna, mutta mä olen itse asiassa löytänyt ihan älyttömän hyvän keinon tämän noudattamiseksi! Appstoresta ja Play-kaupasta ladattava mobiilisovellus, Duolingo, on oikeesti tosi kätevä väline kieltenopiskelussa. Kun sovelluksen saa ladattua, voi valikosta valita haluamansa kielen ja tehdä lähtötasotestin (tai alottaa täysin alusta) ja asettaa päivittäisen muistutuksen, että varmasti muistaa harjoitukset tehdä. Tavoitteeksi voi asettaa 5-20 min opiskelua päivässä (oman motivaation mukaan), ja tämän tavoitteen täytyttyä voi kerätä jokaiselta päivältä ”streakkia". Itselläni se on tällä hetkellä 31, mikä on itseasiassa suurempi kuin suurin osa mun Snapchat-streakeistä! Duolingon avulla voi opiskella yhteensä yli 20 eri kieltä, ja itse olen sinne poiminut venäjän, ruotsin ja ranskan. Eri päivinä ihan oman fiiliksen mukaan sitten harjoittelen sitä kieltä, mikä tuntuu kaikista houkuttavimmalta just sinä päivänä. Itselläni tämä toimii ainakin ihan loistavasti!

2. Lopettaa päivien laskemisen. Eräs kanadalainen vaihto-oppilas neuvoi minua vuosi sitten lopettamaan päivien laskemisen ja elää hetkessä, sillä jälkimmäinen ei onnistu ilman ensimmäisen lopettamista; ja jos ei elä hetkessä, ei elämästä osaa ehkä nauttia samalla tavalla, kuin muuten ehkä osaisi. Joten kyllä, poistin jo kaikki ”Days until” laskurit puhelimestani. Minulla ei ole kiire mihinkään.

3. Viettää perheeni kanssa enemmän aikaa. Tätä tein Suomessa ollessani aivan liian vähän.

4. Matkustaa 12-vuotiaan pikkusiskoni vuoden lopussa paikkaan, jossa käymisestä olemme molemmat puhuneet jo useita vuosia. Haaveet eivät toteudu haaveilemalla!

Voila, c’est fini! Tässä kaikki tällä erää. Blogikirjoituksien tekemisessä palaa nykyään entistä runsaammin aikaa, sillä kuten varmaan teksteistä näkee, suomen kielen kanssa on viimeisen kuukauden aikana alkanut ilmaantua hiukan ongelmia. Ehkä se kuuluu asiaan! 😂

Lisää kuulumisia taas seuraavassa postauksessa,

Bisous,

Elisa