LOKAKUUN KUVAPOSTAUS

Lokakuun loppu häämöttää ja on taas kuukausittaisen kuvapostauksen vuoro. Tällä kertaa ajattelin laittaa enemmän kuvia kotikaupungistani Savenaysta ja kertoilla vähän, miten vietän vapaa-aikaani Ranskassa.

Kollaasin kaikki neljä kuvaa on otettu Savenayn keskustasta! Teimme lokakuun alussa parin tunnin mittaisen kävelylenkin Savenayn keskustassa ja läheisellä puisto- ja järvialueella. Vaikka olin kulkenut kouluun yli kuukauden, en edes tajunnut, että kaupungin keskusta on vain kahden kulman takana! Savenayn keskustasta löytyy muutama kampaamo, ruokakauppa, posti, leipomo, pikaruokaravintola, optikko ja muutama kahvila. Mistään isosta kaupungistahan ei siis ole kyse.

Vasemmalla: Savenayn katukuvaa. Hassua, että vielä lokakuun lopussakin kukat ovat näinkin isoja ja kauniita!/

Oikealla: Lenkkimaisemia! Olen nyt Ranskassa aloittanut käsipallon iltaisin. Kaikki ystäväni ovat pelanneet käsipalloa jo pidemmän aikaa (kahdesta viiteen vuoteen) joten minulla on paljon kirittävää. Treenien ohella käyn iltaisin lenkeillä ja teen siinä samassa muutamia porrastreenejä. Meitä kehotettiin vaihtovuoden alussa hankkimaan harrastus, jotta olisi helpompi tutustua nuoriin koulun ulkopuolellakin. Vaikka tämä harrastus ei kauaa kestäisikään, olen kuitenkin todistanut itselleni, että minustakin on joskus urheilemaan. Ei huono juttu laisinkaan!

Vasemmalla ylhäällä: Perunamuusia ja kananmunakastiketta. Kokkasin host-perheelleni (Äiti, Maxence ja hänen isänsä) suomalaisen illallisen vielä rankan kouluviikon päätteeksi./

Oikealla alhaalla on myöskin kuva kokkailuun liittyen, joskin tuona kertana valmistin Maxencen lempiruokaa: hampurilaisia! Molempina kertoina ruoka onnistui vallan mainiosti ja perhe tykkäsi kovin./

Oikealla: Menimme host-äitini kanssa Nantesiin päiväksi viime lauantaina. Ensimmäinen kerta, kun matkustan Nantesiin juna-asemalle saapumiseni jälkeen! Ohjelmassa oli kaupungin kiertelyä ja shoppailua. Lämpötilatkin suosivat!

Ylhäällä: Lisää kuvia Nantesista. Starbucks -kahvilan edessä oli katutaiteilija, joka kahden kepin ja niiden väliin viritettyjen narujen avulla "puhalsi" aivan valtavan kokoisia saippuakuplia. Lapset olivat niistä aivan innoissaan./

Alhaalla: Mielenosoitus Loire Atlantiquen (alue) liittämiseksi aikaisempaan hallintoalueeseensa, Bretagneen. Kulkuetta koristivat mustavalkoiset liput, vanhat säkkipillit, perinnemusiikki sekä jos minkälaiset  kyltit.

KOULUELÄMÄÄ

Tänään koitin auttaa mun suomikaveria ruotsinläksyissä. Oon lukiossa saanut molemmista ykkösvuoden ruotsinkursseista ysin, mutta nyt kun koitin mun kaveria auttaa, en saanut millään päähäni miten ”minä olen” sanotaan ruotsiks. Päässä pyöri pelkästään ranskalainen ”Je suis”. Eikä ruotsi oo lainkaan ainoo kieli, jossa mulla on ongelmia – venäjäksi mulle tuottaa vaikeuksia sanoa ”Hyvää huomenta” eikä englanniksikaan kaikki yksinkertasetkaan sanat vaan millään muistu mieleen. On hassua, että vielä viisi viikkoa sitten en osannu ranskasta kun tavallisimmat lauseet, ja nyt lauseet ja sanat tulee melkeen automaattisesti mieleen vaan ranskaks. Just nyt tuntuu helpolta ja hyvältä puhua ranskaa. Mun pitäs vaan vaivautua vähän lukeen kielioppia omatoimisesti, niin kehittyisin vielä nopeammin.

Mulla on tosi paljon mun vanhoja opettajia tai muuten vaan opettajatuttuja mun lähipiirissä, joten ajattelin, että voisin nopeesti kertoa ranskalaisesta koulujärjestelmästä ja -arjesta tänne. Koulu on kuitenkin tosi iso osa mun vaihtovuotta, ja kyllä tykkäänkin siitä kovin! Lukio on ranskaksi ”lycée” ja täällä mä oon toisella luokalla, kirjallisuuslinjalla. Ranskalaisessa lukiossa ei siis valita yksittäisiä aineita, joihin suuntaudutaan, vaan eri linjat. Kirjallisuuden lisäks muita linjoja on talous- ja tiedelinja.

Ranskalainen koulujärjestelmä pääpiirteittäin

Ranskalainen koulutus on akateemisesti tosi korkeatasoista ja sen eteen täytyy tehä hirveesti töitä. Pakollista koulua on käydä 6-vuotiaasta 16-vuotiaaksi asti, mutta lähes kaikki ranskalaislapset alottaa koulun 2-vuotiaana. Syy, minkä takia ranskalaiset alottaa koulun niin aikasin on, että yleinen koulu on kaikille ilmainen – se korvaa muun muassa päivähoidon kokonaan. Koulussa harjoitellaan esimerkiks saksien ja kynän pitämistä oikein ja erilaisia yhteisleikkejä, puhumista ja yleisiä käytöstapoja. Tätä koulua kutsutaan nimella ”école maternelle”. Mun luokkakaveri luonnehti mulle tätä koulua näin; ”It doesn’t matter if you poop to your pants and so. You could call it more like a daycare than a real school to be honest”.

Kun lapsi täyttää kuusi, siirtyy hän école elémentaireen ja tämän jälkeen collegèen. Hauskinta ranskalaisessa koulujärjestelmässä on, että päinvastoin kuin Suomessa, oppilaat aloittavat collegèssa kuudennelta luokalta, ja mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä pienempi on luokan numero. Siksi myös Lycéessä oppilaat aloittavat ensin kakkoselta seconde, ja siirtyvät tämän jälkeen ensimmäiselle, première.

Kuten Suomessakin, oppilaat voivat 16 ikävuoden pakollisen oppivelvollisuuden suoritettuaan hakea jatko-opiskelupaikkaa. Ranskassa tähän on kaksi vaihtoehtoa; lycée général (vastaa suomen lukiota) ja lycée professionnel (ammattikoulu). Isoimpana erona Suomeen kuitenkin on, että valittavana on läpi koulutaipaleen sekä yksityinen että julkinen koulu. Yleinen stereotypia on, että vain rikkaiden lapset ovat yksityisessä koulussa. Totuus kuitenkin on, että julkiset koulut ovat usein niin täyteen ahdettuja, ettei oppilaiden vanhemmille jää muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa lapsensa yksityiseen kouluun. Noin 15% ranskalaislapsista opiskelee yksityisissä kouluissa.

Yksityisen koulun kustannuksia

Kun oppilas aloittaa yksityisessä koulussa, on koulumaksu noin 40e/kk. Tämä kuulostaa täysin kohtuulliselta summalta. Koulumaksu kuitenkin nousee asteittain riippuen siitä, millä luokalla oppilas on. kahden vuoden päästä koulun aloittamisesta summa voi olla jo 100e/kk, ja lukioon siirryttäessä koulu voi hyvinkin veloittaa oppilailta 250e/per jakso. Tämän lisäksi oppilaiden vanhemmat maksavat sekä yksityisessä että julkisessa koulussa kouluruuasta, joka maksaa noin 50-80e/kk koulusta riippuen. Myös kirjat täytyy yleensä molemmissa kustantaa itse.

Missä me ollaan ranskalaisia edellä?

Nyt kun olen ollut jo Ranskassa vähän aikaa olen todellakin huomannut, että suomalainen koulujärjestelmä on aivan omaa luokkaansa. Näitä kahta järjestelmää verratessani voisin mainita muutaman epäkohdan, joita voisin ranskalaisesta koulujärjestelmästä nostaa esille;

Ensimmäinen suuri virhe on, ettei ranskalaisilla koululla tunnu olevan kunnollista opetussuunnitelmaa jota seurata. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja voi haluamallaan tavalla käyttää aikaa mihin tahansa asiaan, jota haluaa opettaa. Edes saman koulun sisällä oppilaat eivät opiskele samoja asioita, jos heillä on eri opettajat. Koulujenväliset ja valtakunnalliset erot ovat täten suuria.

Toinen suuri virhe löytyy ranskalaisesta dokumenttiopiskelusta. Tunneilla opettaja saattaa istua kaksi tuntia luokan edessä ja puhua tauotta; opettaja antaa oppilaille vastaukset suoraan käteen. Tämän seurauksena oppilaiden työksi jää vain kopioida nämä asiat vihkoon, ei soveltaa oppimaansa millään tavalla. Tähän liittyen kolmantena isompana virheenä voisin mainita oppikirjojen puuttumisen tunneilta; jos oppilas haluaa niihin tutustua, se tehdään kotona omassa rauhassa ilman ketään keneltä kysyä jos ei asiaa ymmärrä.

Neljäs kohta löytyy huonosta oppilas-opettaja suhteesta. Opettajaa ei tunneilla saa missään nimessä kyseenalaistaa ja avun pyytäminen kielii tyhmyydestä. Kaiken teitittelyn seassa useat asiat jäävät oppimatta, koska ei uskalleta kysyä neuvoa. Positiivinen asia opettajien suuressa arvostamisessa ja lähes pelkäämisessäkin on kuitenkin on se, että luokassa on aina rauhallista. 

Koulun sisäpiha.

Pitkät koulupäivät – mutta myös pitkät lomat

Koska itse olen vaihto-oppilas, on mun lukujärjestys ilman muuta helpotettu muihin mun luokkalaisiin verrattuna. En oo esimerkiksi koskaan opiskellut espanjaa tai saksaa, josta johtuen saan vapautuksen näiden aineiden opiskelemisesta. Mulla on tällä hetkellä 24 viikkotuntia, ja helmikuusta lähtien 22. Vaikka Suomessa viikkotuntimäärä oli mulla välillä reilusti yli 30, tuntuu ranskalainen koulu silti tosi raskaalta. Päivien välissä saattaa olla 1,5-2,5h hyppytunteja ja 1,5h ruokailu joka päivä, jonka takia koulupäivät venyy pahimmillaan kuuteen asti. En bref, vietän joka viikko vähintään 35 tuntia koulussa, mutta tästä kaikesta varsinaista opiskelua on juurikin se 24.

Ranskassa on neljä pidempää lomakautta. syksyllä, jouluna, kevättalvella ja keväällä 2,5 viikkoa ja tietenkin kesäloma, joka on suunnilleen samanmittainen kuin Suomessa. Ranskassa on itse asiassa vain kaksi kuukautta vuoden aikana, jolloin koulua on täydet 21 arkipääpäivää. 

Ranskalainen kouluruoka   

   

Vaikka ranskalainen kouluruoka onkin maksullista, on se silti suomalaiseen kouluruokaan verrattuna aivan omaa luokkaansa; joka päivä on tarjolla yleensä monta eri jugurtti- rahka tai moussevaihtoehtoa, hedelmiä, keittolounas, monta eri liha- ja pastavaihtoehtoa, ranskalaisia, salaattibaari sekä aina tuoretta patonkia. Tämän lisäksi noin kaksi-kolme kertaa viikossa on jäätelöä tai jotain muuta jälkiruokaa tai kahvia. Kouluruoka on tosi iso osa mun päivittäistä ravinnonsaantia eikä musta tunnu ollenkaan pahalta maksaa siitä 60e kuukaudessa.

Voilà! Tällästä tällä kertaa. Pähkinänkuoressa ranskalainen koulujärjestelmä on siis ilman muuta Suomen vastaavaa jäljessä, mutta vaihtooppilaan näkökulmasta voin sanoa että tää on ihan hyvä näin. Opettajat on täällä tosi ymmärtäväisiä mun kielitaidon suhteen, joten suurempaa stressiä mulle ei koulusta toistaseks vielä ainakaan ole tullut. Englannista oon saanut yleensä 19-20 pistettä kahdestakymmenestä (ranskalainen arvostelutaulukko 0-20) ja matikasta 15-17 pistettä. Paremmin jopa kun mun vieruskaverit!

Palataan taas ens postauksen parissa!

Terkuin, Elisa

ONE MONTH – 10 ASIAA ARJESTA RANSKASSA

Havahduin aamulla siihen, että hitto mähän oon ollu Ranskassa jo yli kuukauden! Ja voin kyllä tunnustaa, ei tunnu kyllä yhtään siltä. Vaikka se suurin ”kaiken uuden ihmettelemisen vaihe” alkaa oleen jo takana päin, tuntuu kaikki silti vielä kauheen erilaiselta. Niin hyvällä kuin huonollakin tavalla. Jos totta puhutaan, niin mun ensimmäiset viikot täällä oli oikeesti aika raskaita. Ne ei todellakaan (Pariisin viikkoa lukuunottamatta) tuntunu lomailulta, vaan heti kun tänne saavuin, niin koulu jo melkein alkoikin, joten ihan niska limassa on saanu opiskella alusta asti. Mun host-äiti joutu auto-onnettomuuteen vaan pari viikkoo ennen kuin tulin, niin ei olla pystytty matkustelemaan kauheen paljoa. Mutta mitä enemmän viikot etenevät, niin sitä enemmän rupean saamaan luottamusta ja pääsen esimerkiksi itse käyttämään junaa ja olemaan vähän myöhempään ulkona viikonloppusin. Ja kyllähän se on mulle ollu alusta asti selvää, ettei tänne tultu pelkästään lomailemaan.

Ja kyllä tässä viikkojen edetessä on saanut huomata, että jokanen viikko tuntuu aina edellistä helpommalta. Kielitaito kehittyy pikkuhiljaa ja uusia tapoja alkaa omaksumaan yksi kerrallaan. Vaikka joo, onhan mullakin ollut huonoja päiviä, mutta kun opettelee nauramaan ittelleen, niin niistäkin selviää. Ei kaikki ole niin vakavaa. 

Tämän enempää jaarittelematta siirrytään nyt itse asian pariin: eli tässä kymmenen asiaa mun arkeen ja elämäntapaan vaikuttavista asioista Ranskassa.

1. Atlantin rannalla

Asun siis Savenayn kaupungissa Ranskan länsiosassa. Tästä on noin 15-20km Atlantin rannikolle, josta johtuu se, että talvisin täällä sataa aivan kauheasti. Vettä tulee muutenkin tosi paljon enemmän kerralla, kun esimerkiksi Suomessa. Ja mikä parasta, lämpötila ei talvellakaan laske alle 5 asteen.

Se, että ollaan niin lähellä merta, vaikuttaa täällä paitsi säähän niin myös raaka-aineisiin; paikallinen ruoka on tosi kala- ja äyriäispainotteista ja alueella valmistetaan itse muun muassa suolaa. Mun ihan top 1 lemppari on ”Aux cristaux de sel de Quarande” eli suolakiteinen voi. Siitä lisää esimerkiksi tässä!

2. Pikkukylä hyvien kulkuyhteyksien varrella

Tämä kuva on otettu ihan Savenayn ydinkeskustasta, aka Centre Villestä. Kaupungissa asuu yhteensä noin 9000 asukasta, Joista suurin osa on lapsiperheitä. Aivan mun talon takana kulkee rautatie, jossa juna pysähtyy noin puolentunnin välein riippuen siitä, mihin ollaan menossa. Esimerkiksi Savenaysta Nantesiin junia lähtee arkiaamusin vartin välein.

3. Vahvat kulttuuriperinteet

Nantes, Savenayn suuri naapurikaupunki, on ollut aikaisemmin Bretagnen pääkaupunki. Bretagnella tarkoitan aivan Ranskan läntistä kärkeä, joka on yksi Ranskan 18 hallintoalueesta. Enää se ei kuitenkaan sitä ole, jonka vuoksi kaupungissa on toistuvia mielenosoituksia asian puolesta. Bretagnelle ominaisia kulttuuripiirteitä ovat sen oma kieli, bretoni, vanhat kansallispuvut -ja musiikki sekä ruuat kuten Crêpes ja Galettes. Perinteitä kunnioitetaan valtavasti ja sen näkee ihan jokapäiväsessä arjessakin. Vai monta kertaa olet kadulla törmännyt mummoon, joka soittaa säkkipilliä naamasi edessä ja puhuu sinulle bretonia?

4. Ai mikä tietokone?

Ranskan kolmivuotinen lycée on verrattavissa Suomen lukioon. Erona kuitenkin on se, ettei koulussa käytetä minkäänlaisia sähköisiä välineitä: edes tiedonhaussa. Opettaja ei tunneilla näytä kuvia piirtoheittimeltä tai älytauluilta, vaan muistiinpanojen kirjaaminen tapahtuu vanhaan tapaan opettajan sanelemana. Muistiinpanot oppilaat kirjoittavat kuulakärkikynällä A4 kokoisille ruutupapereille, jotka kerätään aineittain yhteen isoon kansioon. Näin valmistaudutaan ”Le bac”iin, joka on kuin Suomen ylioppilaskokeet, mutta tehdään kahtena eri vuonna ja pisteitä kokeisiin kerätään ympäri vuoden.

5. Tupakointi sallittua, puhelimen käyttö rangaistavaa

Tää on mun mielestä yks huvittavimmista jutuista koulussani. Oppilaat saa rauhassa kääriä tupakoita tunneilla, kulkea sätkä korvan takana käytävillä eikä kukaan edes katso pahasti – opettajat saattavat jopa mennä tupakalle oppilaiden kanssa. Puhelimen käyttö on kuitenkin paheksuttavaa; se ei saa olla edes näkyvissä tunneilla, ruokalassa eikä koulurakennuksen sisällä ylipäätään. Mun kavereista melkein kenelläkään ei ole nettiä liittymässä, vaan koulupäivän aikana tekstataan kavereille. Hello, 2005?

6. Koulupäivien pituudet

Uskokaa tai älkää, Ranskassa neljän päivät tuntuuvat luksukselta. Yleisimmin mun koulupäivät on kaheksasta viiteen, tiistaisin kaheksasta seitsemään. Keskiviikko on ainoa lyhyt päivä, jolloin koulua on vain 8-12; mutta sillonkin kaikki ”voitettu” aika menee edellisen päivän läksyihin ja pakollisiin kauppareissuihin. Jostain syystä, tykkään kuitenkin olla koulussa, sillä kavereiden kanssa kerkee viettämään oikeestaan enemmän aikaa koulussa kuin vapaa-ajalla.

 7. Ranskalainen ruoka 

On pari stereotypiaa ranskalaisesta ruuasta jotka todellakin pitävät paikkansa sekä niitä, mitkä oon ainakin omassa perheessäni- ja tuttavaperheissä todennut vääräksi.

Joka päivä ei todellakaan oo mitään gourmetruokaa – hyvä että edes toinen lämmin ruoka.  Arkena voi olla, että hostäiti paistaa vaan pitsaa tai ranskalaisia, tai keittää viikoksi perunat kerrallaan. 

On totta, että ruoka-ajat on Ranskassa kauheen myöhäset. Esimerkiks, jos mä syön aamupalan seittemältä aamulla, seuraava ruoka on 13-14 aikaan koululounas. Illalla kuuden seitsemän aikaan syödään vaan jotain pientä (esimerkiks keksejä tai nutellaleipää) ja illalla on ruoka jos on. Ite olen oppinut selviytymään vähän vähemmällä ruualla ok hyvin, mutta naposteleminen on ainakin mun osalta lisääntyny t kauheasti. 

Mitä patonkiin, (ehkä stereotyyppisimpään ranskalaisruokaan) tulee, on sitä tarjolla aina sekä koulussa että kotona. 

Ja viikonloppusin saattaa olla ihan toisin; kun ihmisillä ei oo töitä tai koulua, saatetaan tuttavaperheen kanssa illastaessa syödä kolmen lajin aterioita ja käyttää koko päiväkin syömiseen. Viikonlopuissa onkin yleensä parasta just se, että saa massunsa täyteen! Ruokatarvikkeissa suositaan aina kotimaista ja vielä enemmän paikallista; ulkomaalaisia tuotteita eksoottisia hedelmiä lukuunottamatta on tavallisessa supermarketissa tosi vähän.

 8. Est-ce que tu peux me donne le vin, s’il te plaît?

Ja mitä viiniin tulee – sitä juodaan ja paljon. Lähes aina kun syödään lämmin ruoka sen kylkiäisiksi tarjotaan viiniä, vaikka lautasella olisi vain se pari Ikean lihapullaa ja makaronia. Ja Ranskassa on oikeasti jopa tosi epäkohteliasta kieltäytyä viinilasista jos vaikka tuttavaperhe sellasta tarjoaa. Especially sillon, kun viinirypäleet on itse viljeltyjä ja viini itse valmistettua.

        

9. Rakkauden maa 

Sitä Ranska todellakin on. Hauskoja pikkujuttuja mitä olen kuitenkin huomannut meijän koulussa on, että on outoa ja jopa kyseenalaista jos seurustelee jonkun muun kuin oman koululaisen kanssa. Ja tämä näkyy oikeasti ihan selkeästi:

Halata saa vaan tyttö-tai poikaystäväänsä. Tervehtiessä tosi hyvääkin kaveria tehdään vaan poskipusut ja sanotaan että ompas kiva nähdä, mutta ei koskaan halata. Arvatkaa vaan monta kertaa mä olen pelästyttäny kaverit about juoksemalla niiden syliin tajuumatta tehä poskipusuja. Kyllä, monesti…

10. Johtava muotimaa – vai onko sittenkään?

Yks asia mikä tuli mulle ihan puskista oli, että heti melkeempä Pariisin ulkopuolelle  siirryttäessä pukeutuminen ja vaatteet ylipäätään on ihan erilaista kun Suomessa. Mun omaa arkee se helpottaa paljonkin, koska tosiaan ei ole mitään kauheita paineita pukeutumisesta. Mun luokkalaiset (16v) saattaa koulussa ihan tyytyväisesti pitää heppa- tai Hello kitty-paitoja, ja olla silti niitä joilla on eniten kavereita. Tää on ehkä aidosti eka paikka jossa ketään ei katota kieroon, vaikka ei oliskaan kaikki sitä uusinta Michael Korsia tai Louis Vuittonia. 

Yks pukukoodi meijän koulussa kuitenkin on; valehtelematta 95% oppilaista on Eastpack-reppu. Ja mitä vanhempi ja tuunatumpi se on, sitä parempi.

Tällästä tällä kertaa! Multa varmasti jäi sanomatta montakin tärkeetä asiaa, mutta näistä on hyvä alottaa. Ja mitä enemmän aikaa tässä kuluu niin varmasti pääsee vähän syvemmällekkin tän maan kulttuuriin 😉

Näiden terkkujen saattelemana toivotan terkkuja ja pusuja Suomeen! Ens postaus tulee sitten vähän nopeammin.

Bisous,

Elisa