SYYSKUUN KUVAPOSTAUS

Bonjour! Ensimmäinen kokonainen kuukausi Ranskassa on kohta vietetty ja kaikenlaista tekemistä on ollut ihan koko ajan. Siitä johtuen – tai juurikin sen takia – ajattelin ottaa tavaksi tehdä joka kuukausi ihan lyhyen kuvapostauksen, jossa kerron vähän kevyempiä asioita mun arjesta ja elämästä tällä puolella Eurooppaa. Ajattelin kokeilla tätä, sillä tiedän, että jossain vaiheessa voi olla ehkä hiukan hankalaa kirjoittaa pitkiä blogipostauksia ajanpuutteen vuoksi – ja samalla mukaan näihin postauksiin pääsevät myös ne vähemmän panostetut, fiilispohjaisemmat kuvat. Pidemmittä puheitta, syyskuun kuvapostaus, olkaa hyvä!

Vasemmalla ylhäällä: Lentokoneessa. Ensimmäisen kuukauden läpi kantava teema on toden totta ollut kaiken uuden ihmetteleminen – mutta samalla myös kaikkeen uuteen totuttelu. Lento Helsingistä Ranskaan sujui mainiosti, vaikkakin edessäni istuva nainen päätti venkslata tuolinsa kanssa niin, että pöydällä olleet vesi- ja mustikkamehulasini kaatuivat kauniissa kaaressa syliini ja laukkuuni. Tästä huolimatta päällimmäisenä mieleen lennosta jäi kuitenkin ranskalainen, noin 70-vuotias herrasmies, joka jutteli matkan ajan kanssani englanniksi. Lentokoneessa avasin myös siskoni ja ystävieni antamat läksiäiskirjeet. /

Oikealla ylhäällä: Kävelemässä Montmartren kaduilla. Pariisin Soft Landing -camp oli näin jälkeen päin ajateltuna ehdottomasti sellainen kokemus, jonka tulen muistamaan pitkään: vaikka välillä tuntui, että kävelyä oli liian paljon ja unta liian vähän. Nyt mietittynä se ei kuitenkaan ollut juuri mitään tähän, juuri alkaneeseen kouluarkeen verrattuna. Siitä seuraavassa postauksessa vähän lisää.. /

Vasemmalla alhaalla: Voi kuumuus! Soft-Landing camp osui sopivasti elokuun lopun helleaaltoon ja lämpöä toden totta riitti.  Välillä jopa kaltaiselleni suomalaiselle liiaksikin.. Tähän liittyen minulla on ihan hauska tarinakin. Ystäväni Mirka käytti Soft Landin campilla deodoranttinsa loppuun ensimmäisen kahden päivän aikana. Pariisin keskustassa uutta vastaavaa metsästettiin sitten kaikkia ruokakauppoja myöten: ja lopulta uusi deodorantti löytyi pienestä ekoputiikista, jossa hintaa deodorantilla oli huikeat viisi ja puoli euroa. Ranskalaiset ekoyrittäjät 1, hölmöt suomalaisturistit 0. /

Oikealla alhaalla: Ranskalainen katutaiteilija Montmartressa. Kävelimme Mirkan kanssa pitkin Montmartren sokkeloisia katuja kaikessa rauhassa kunnes tajusimme, että yhteisellä tapaamispaikalla pitää olla kymmenen minuutin päästä. Hädässä ja paniikissa juoksimme pää kolmantena jalkana kohtaamispaikalle jossa sitten huomasimme, että jäljellähän on vielä yli tunti aikaa. Bloody time difference. Oltiimpahan ainakin ajoissa..

Vasemmalla ylhäällä: Vielä yksi Montmartren kuva joukkoon! Näistä tytöistä minulla riittäisi vaikka kuinka paljon sanottavaa. Yksi hauskimmista kommelluksista joita meillä tyttöjen kanssa kävi oli kolmannen päivän aamu, jolloin onnistuimme kaikki neljä nukkumaan pommiin. Aikatauluista sen verran, että meidän hostellilla aamupala oli aina kello 06:45 - 08:45 ja joka aamu meillä oli tapaaminen aulassa kello 09:00. Tarkoituksenahan minulla ja Mirkalla oli herätä vähän kuuden jälkeen ja mennä ajoissa aamupalalle. Arvatkaapa tässä kohtaa ketkä kaksi heräsivät tasan kello 08:45:

"Mitä kello on?"

"Mä en tiedä... Ihan liikaa"

*kaivaa puhelimensa tyynyn alta*

"*sensuroitua kielenkäyttöä* se on varttia vaille 9... Bianca and Eerika wake up we need to hurry!!1!"

... ja puoli tuntia myöhässä me kaikki neljä vihdoin oltiin aulassa ja päästiin liikkeelle. Ironisinta tässä oli se, että juuri edellisenä iltana olin kehunut brasilialaiselle Biancalle, kuinka tärkeää suomalaisille on noudattaa aikatauluja. Hupsis. Ei taideta olla ihan malliyksilöitä, joskin minut paremmin tuntevat tietävätkin, etten ole ehkä kaikista virkein aamuihminen. köhköh../

Oikealla ylhäällä ja vasemmalla alhaalla: Louvren museo. En itse ole mikään taiteen ykkösfani (yksinkertaisesti koska tiedän niin vähän siitä) mutta kierros Louvren museossa kolmantena ja viimeisenä soft-landing campin kokonaisena päivänä oli ihan mielenkiintoinen. Onnistuimme myös näkemään kuuluisan Mona Lisa -taulun kaikkien kiinalaisturistien keskeltä. /

Oikealla alhaalla: Matkalaukut pakattuina suuntasimme neljännen päivän aamuna lähtövalmennukseen, josta pidemmälle matkaavat oppilaat poistuivat meitä ennen (mukaanlukien Mirka) ja jossa heitimme kaikkien kanssa hyvästit. Itketti, se myönnettäkööt. Junamatkalla maisteltiin australialaisten kanssa salmiakkia ja ranskalaisia Macaroneja. Nantesin juna-asemalle saavuttaessa kaikkien oppilaiden isäntäperheet olivat meitä vastassa. 

Vasemmalla ja oikealla ylhäällä: Uusi kotini, Savenay! Teimme isäntäperheeni kanssa kävelyretken läheiselle kasvimaalle ja vähän kauemmaksi Savenayn tekojärvelle, josta muistoksi jäi paljon kuvia. Hassua, miten luonto ja kasvillisuus täällä on niin rutikuivaa ja erilaista. /

Vasemmalla ja oikealla alhaalla: Kuvia koulumatkani varrelta. 

ENSIMMÄINEN VIIKKO RANSKASSA

Oon ollut aika hiljanen täällä blogin puolella viimeaikoina. Syynä siihen on yksinkertasesti se, että unohin mun Macbookin laturin kotiin. Äiti yritti lähettää sen postissa mulle, mutta kuinka ollakkaan laturi ei koskaan tullutkaan perille. Postipaketista löytyi vain lappu ranskalaiselta postilta ja mun paita, joten ilmeisesti joku oli sen matkalla nyysinyt. Supér, mutta nyt vihdoin sain hommattua uuden laturin ja kirjoittaminen taas onnistuu.

Saavuttuani Ranskaan vietin ensimmäiset neljä-viisi päivää soft-landing campin merkeissä Pariisissa. Lähteminen Helsinki-Vantaan lentokentältä ja perheen hyvästeleminen oli haikeaa, mutta samalla olin oikeastaan tosi innoissani myös tulevasta lähdöstä, joten hyvästeleminen sujui ihan hyvin. Suomesta meitä lähti Ranskaan minun lisäkseni kaksi muuta suomalaista, jotka osoittautuivat ihan huikeiksi tyypeiksi viikon aikana. Erityisesti Mirka, my exchange-bestie, jonka kanssa vietin suurimman osan ajastani soft landing campilla. Seuraavaks siis lyhyt tiivistelmä mun viikosta Pariisissa;


            

Tästä se sitten lähti. Lentokone irrotti pyöränsä maasta n. 12:15, jonka jälkeen alkoi mun mielestä ihan hirveen puuduttavat kaksi tuntia lentokoneessa. Ranskassa oltiin perillä n. klo 14, jonka jälkeen matkustettiin lentokentän metrolla bussille, jossa odoteltiin muita vaihtareita. 23 ja 8kg matkalaukkujen kanssa seilaaminen lentokentän läpi oli yhtä tuskaa, mutta siitäkin onneksi selvittiin.

Perille päästyämme ohjelmassa oli opastettu bussikierros Pariisin ympäri. Ja kuten arvata saattaa, kaikkea oli pakko kuvata. Hotellille päästyämme oli vuorossa pikasuihku, päivällinen ja Pariisin hämärtyvään iltaan tutustuminen.

Tokana päivänä valloitettiin Montmartre eli ”marttyyrien vuori” Ranskan pohjoisosassa. Tältä päivältä mulla onkin puhelimessa kaikkein eniten kuvia!

Montmartren kadut kuhisivat taiteilijoita, jotka rahaa vastaan piirsi muun muassa karikatyyrejä turisteista. Toisena päivänä meille annettiin myös ”free time for lunch” joka me tyttöjen kanssa käytettiin pienessä ranskalaisessa ravintolassa. Ja voin kertoa, oli ihan älyttömän hyvää ruokaa (kuten yläpuolelta näkee) ja ihan mahtava tunnelma! +27° helle ja vanhahtava ranskalainen musiikki, voiko parempaa ravintolapäivää toivoakaan?)

Jotta tämä blogikirjoitus ei venyisi liian pitkäksi, lisään viimeiseltä kolmelta päivältä parhaat fiiliskuvat tähän alle! Ohjelmassa oli taas ravintoloissa käymistä, shoppailua, Eiffel-tornissa vierailua, Cruise along the Seine, aito italialainen pizzeria ja lisää shoppailua. Mitäköhän vielä.. Anyway, j’aime!

                

Vaihto-oppilaita Australiasta, Norjasta, Suomesta ja Meksikosta. Yhteensä soft-landing campilla oli oppilaita 11 maasta.

Mulla on vieläkin puhelimessa niin paljon kuvia, jotka tahtosin julkasta! Oli ihan huikee viikko, vaikka  yöunet jäi vähäseks ja kävelyä oli tosi paljon. Mitään en kuitenkaan vaihtais. Mahtavat ilmat, mahtava ruoka, ihanat maisemat ja ennen kaikkee, ihan huikeet ihmiset. Ton reissun jälkeen oli kiva lähtee hyvällä fiiliksella kohti Savenayta, mun nykystä kotikaupunkia, josta kerron seuraavassa postauksessa sitten lisää..

Pusuja ja terkkuja Suomeen,
Elisa