Makaan sängyllä. Koeviikko painaa päälle – ja tämä on vasta kolmas. Tammikuun aurinko paistaa ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Huoneeni on kuitenkin niin sotkuinen, että äiti passitti minut siivoamaan sen ennen kuin alan lukemaan kokeisiin. Ei haittaa, ajattelen. Tällä hetkellä teen oikeastaan mitä tahansa muuta mielummin, kuin luen.
Vaatteita, turhia tavaroita, henkareita, tyhjiä ruokalautasia ja laseja. Huoneeni ei ole nähnyt imuria moneen viikkoon. Toki sen siivoaisin, jos aika vain riittäisi. Yli viidenkymmenen kilometrin mittainen koulumatka vie päivästäni kolmesta neljään tuntiin ylimääräistä aikaa ja kotiin päästessäni olen yleensä niin väsynyt, että vaivoin jaksan edes läksyjäni tehdä.
Noukin lattialta vanhoja kirjoja ja lehtiä lehtiroskikseen. Käteeni osuu muutaman vuoden vanha Demi. Istahdan sängylle ja avaan ensimmäisen sivun.
Puoli tuntia myöhemmin lehti on luettu. Käännän viimeisen sivun. Lehden takakannessa on Exploriuksen mainos:
"Vaihto-oppilasvuosi USA:ssa, Iso-Britanniassa ja 11 muussa maassa Etelä- Amerikasta Aasiaan"
Avaan nettisivut.
Niin minä löysin vaihto-oppilasjärjestöni ja heti tämän jälkeen lähetinkin hakemuksen – en epäröinyt yhtään. Lokakuussa suunnitellessani vaihtoa luulin olleeni myöhässä. Onnekseni, Exploriuksen löytäminen avasi eteeni uuden mahdollisuuden vaihtovuoden kokemiseksi.
Viikkoa myöhemmin saan kutsun haastatteluun paikkakuntani kirjastolle. Tulin hyväksytyksi vaihto-oppilasohjelmaan ja tiedon siitä sain jo viikon haastatteluni jälkeen. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti, ja pian löysinkin itseni täyttämästä hakupakettia. Hakupaketin täyttäminen ei todellakaan ollut helppoa – se piti sisällään muun muassa valokuva-albumin, oman- ja vanhempieni kirjeen sekä useita sivuja kysymyksiä niin harrastuksista, perheestä ja hakijasta itsestään. Kirsikkana kakun päällä oli hakupaketin virallisempi osa, joka sisälsi todistukset esimerkiksi rokotteista ja koulumenestyksestä.
Vielä kesän aikana tarkoituksenani on ottaa AB-hepatiittirokotteet ja lähettää todistus niistä Exploriukselle. Halusin aloittaa vaihto-oppilasvuosikokemuksistani kertomisen osaltaan senkin takia, että netissä törmäämissäni vaihto-oppilasblogeissa ei uskalleta kirjoittaa, minkälaista vaihtoon lähteminen ja vaihdossa oleminen on ja mitä tunteita se nuoressa herättää. Alkujännitys, ainakin itselläni, on kova – mikä toki kuuluu asiaan. Taustalla jännittävät kuitenkin opinnot vaihtovuoden aikana, sekä kaverit ja poikaystävä, jotka Suomeen jäävät. Myös raha mietityttää, sillä vaihto-oppilasvuosi ei todellakaan ole ilmainen. Jokainen maksettu lasku tuo vaihtovuoden askeleen lähemmäksi toteutumista.
Ai olenko sisäistänyt sen, että lähtööni on enää alle 100 päivää?
Ei. En todellakaan.
Ei. En todellakaan.
Koskakohan alkaa jännittää?
En tiedä. Toivottavasti ei vielä.
Entä politiikka?
Se ei jää tauolle.
Näin koeviikon merkeissä päätän lyhyen blogikirjoitukseni tähän. Paljon on ja tulee tämän vuoden aikana vielä tapahtumaan, mutta kaikenkaikkiaan odotan tulevaa vaihtovuotta luottavaisin mielin. Päällimmäsenä mielessäni on kuitenkin parin viikon päästä Lappeenrannassa pidettävä Kokoomuksen puheenjohtajavaali. Kantaani en paljasta, mutta henkilökohtaisesti toivon, että uusien tuulten annetaan myös maakuntakonservatiivien keskuudessa puhaltaa.
à bientôt!
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti